Hätäilyjä ja pettymyksiä

Mietin tuossa kun luin taas kerran kommentin edelliseen tekstiin, et mä oon sellainen että kun saan pääsiäismunan käsiini, niin avaan sen niin et saan ensimmäisenä sen keltaisen säiliön käsiini ja kokoan sen lelun. Toki saatan syödä suklaata jo siinä sivussa, mutta vasta kun nään mikä lelu sieltä tuli ja petyn, syön sen suklaan. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa et säästän sen naminamin suklaan sen pettymyksen hävittäjäksi. Nyt mulle jää hyvä mieli siitä suklaasta eikä pettymys lelusta..

Muutenkin oon miettinyt viime aikoina sitä kuinka hätäileväinen mä oon. Aina on muka kiire kaikkialle tai saada joku juttu valmiiks tai vaan saada joku juttu käsiini. Miksi en osaa ottaa rauhallisesti. Ne jotka on ollu mun kyydissä kun ajan autoa varmaan ymmärtää mistä puhun. Aina pitää valita se kaista mikä menee nopeiten, vaikka varmasti se toinen menee yhtä nopeesti tai ainakin perille. Yllätin itseni viime viikon torstaina kun menin otaniemeen, niin valitsin heti sen vasemman puoleisen kaistan ettei tarvii vaihdella lopussa, ja vaikka se meni törkeen hitaasti en lähtenyt pomppimaan kaistalta toiselle. Niille jotka eivät tiedä kuljin siis kehä1:stä aina lahden väylältä otaniemeen. en tosin osaa sanoo kilometreissä.. paljon kuitenkin :)

Nyt kun on näin nättejä päiviä ollut viime aikoina niin mietin jo kesää ja kaikkia kivoja juttuja mitä voisi kesällä tehdä. mutta kun on niin paljon muttia ja josseja matkassa mukana. Välillä tosin on kiva jossitella.. Työpiirissä olen sitä tehnyt viime aikoina kun tuo syksy ja töiden loppuminen lähestyy.. vai lähestyykö, jos ja jos ja jos..
Työtoverin kanssa on kiva jossitella et jos syksyllä niin jos ja jos.. Nyt se tuolla hakkaa päätään kun juhatapio on asunut sen päässä kohta kaksi viikkoa eikä tule millään ulos vaikka on yritetty jo vaikka mitä :) ihmisen pää kun on mitä ihmeellisin. Se on tullut todetuksi tässä viime aikoina vaikka kenen kanssa.

Mut joo tuli vuodatus, ehkä jaksatte, tai sit ei. JOS jaksoitte niin kiva. Toivottavasti kesä tuo tullessaan paljon ystävien kanssa tekemistä, aurinkoa, lomaa, vähän töitä, uimista, matkailua, helpotusta ja silmäniloa ;)

aurinkoisia päiviä kullekin!

Huhtikuu

Miten nopeasti voi viikko mennä? Vasta viikko sitten meillä oli maailman kolkat niminen kansainvälinen kasvatustapahtuma kaikille 16 riparin nuorille ja nyt siitä on muka jo kulunut viikko. En meinannut uskoa kun tuli jotain puhetta eilen työtoverin kanssa perjantaista et siis eilen oli perjantai ja viikkoa aiemmin käynnistettiin kolkkia ja nyt oon vapailla..

Mä oon oikeastaan taas hukannut yhden päivän johonkin massaan. Mut välillä ehkä voi suoda itselleen päiviä ettei tee mitään. Tai oon mä tehnyt, leivoin, siivosin ja vaihdoin kaverin avustuksella lamput neljän metrin korkeuteen.. ne kun paloi lampusta jo melkein heti syksyllä kun muutin. Lamput katossa ei siis ole miun vaan oli täällä valmiiks. Nyt se näyttää siltä et melkein tippuu alas, joten täytyy soittaa talonmiehelle maanantaina. samoin saa kattoo mun jääkaappia kun se pitää kovaa ääntä ja palohälyytintä!
Taas pitäis siis saada aikaiseksi soittaa ja ottaa yhteyttä. Onneks on maanantain vielä vapaa niin on koko päivä aikaa :)

Tässä joku aika sitten sain aikaiseksi soitettua eläinlääkärille ja Nuusku leikattiin torstaina. Sain iltapäivällä paljon riemua ja huolta kun kaveri käveli kuin humalassa. Vähän se oli söpö. Samalla lekuri totes et sillä oli edelleen korvapunkkeja (osasin odottaa) ja veti siltä muutaman maitohampaan pois kun toiset hampaat oli jo tulleet.. Joten täyden palvelunhoito yhdellä nukutuksella. Mietin vaan et saankohan mäkin nukutuksen sitten joskus kun viisaudenhampaat pitää ottaa pois. muuten en ehkä suostu siihen tuoliin istumaan :)

Oon myös miettinyt viime aikoina paljon tulevaisuutta. Meille valittiin kuluneella viikolla myös uusi pappi, joka todennäköisesti tulee siis meille nuoriso- ja rippikoulutyöhön ja se sai miettimään syksyä ja missä olen silloin. Työtarjous melkein tuli pääsiäisenä puhelimeen. tai siis tulikin ilmoitus että yksi virka olisi taas auki. Mut edelleen mietin että missä on mun paikka. Voisiko joku kertoa sen mulle? Se olis meinaan kiva juttu. Kun itse epäilen ja en saa aikaiseksi taas mitään. En mielellään kyl lähtis Porvoosta kun oon tänne kotiutunut niin mielettömän hyvin. Kerrankin on sellainen olo et olen kotona. Vaikka siis jos tänne jään niin varmaan etsin uuden kämpän, koska tän hinta on hiukan turhan kallis..

Mutta jos joku osaa vastata mun kysymyksiin (taas kerran) niin saa ilmoittautua! hakemuksia otetaan vastaan :)

hyvää kevättä vaan kaikille! Toivottavasti se tuli jäädäkseen!!