on vähän jäänty tämä tänne kirjoittelu. joskus mietin käykö täällä ees kukaan :)
no mutta, jos nyt hieman valottaisi elämää..
Tosiaan 1.4. miusta tuli viranhaltija työhön jota olin tehnyt siinä vaiheessa melkein 4 vuotta. Joten nyt musta ei päästä Porvoossa hetkeen eroon, ellei jotain mullistavaa tapahdu.
Kevät meni ja kesä tuli, arki jatkoi samaa rataa kuin siihenkin asti.
Syyskuussa jouduin viemään rakkaan Nuuskun piikille, raukka erakoitui liikaa. Luopumisen tuska on pikkuhiljaa taittunut ihaniin muistoihin, vaikka montaa vuotta ei ehdittykään viettää.
Syksyllä sain sysäyksen alkaa etsiä omaa kotia. Siis oikeasti omaa, eikä vain maksella vuokraa jollekin toiselle. Pankkikierroksen jälkeen alkoikin siskon kanssa kodin metsästys. Ja jostain syystä Porvoossa kolmioita saa samaan hintaan kuin kaksioita, niin huomasin marraskuisina päivänä olevani kodin (3h+keittiö) omistaja. Tai no pankinhan tämä on ja pitkään, mutta ehkä joku oven kahva on jo mun.Itsenäisyyspäivänä sitten muutettiin, onneksi on ihana (ja iso) perhe jotka rientävät avukseni pyytäessä. Iso kiitos siitä heille! <3
keittiö:
olohuonetta:
Joten nyt vuoden jälleen vaihduttua niin alan pikkuhiljaa löytämään arjen ja toivottavasti tavaratkin löytävät paikkansa, vielä on mm. vierashuoneen ja askartelutarvikkeiden tilanne epäselvä, mutta pikkuhiljaa.
Tänään kävin katsomassa lukio nuorten kevään Stagesta tutun musikaalin "yksä päivä lisää". ja se oli mieletön! Tuli mieleen omat nuoruusvuodet ja teatterissa vietetyt ajat, ja kaikki ne ihmiset. oi että, välillä tulee ikävä. Mutta meidän nuoret kyllä rokkasi tuon musikaalin! kannatti käydä katsomassa.
mutta nyt, levolle ja viikkoa kohti. Viikonloppuna starttaa myös tämän vuoden ripari, joka toivottavasti on myöskin lystiä.
