3. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivän iltana

Kaikki menneet, murheelliset päivät 
itkut, jotka itkemättä jäivät
suru, jota lievitä ei kukaan
kipu, joka aina tulee mukaan.

Tuska, joka yhä tulee kohti
murhe, joka epätoivoon johti
kyynel yksikään ei turhaan juokse
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe, ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silma vielä nähdä saata, 
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lempeästi loistaa
pelon murtaa kaikki lukot poistaa.

Hiljaa lähtee sydämeltä taakka
itkut itkeä saa loppuun saakka,
sisään tulvii uusi kirkas vesi
vihdoinkin on vapaa sydämesi.

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.



(Itkemättömät itkut, 
Petri Laaksonen/Anna-Mari Kaskinen)



Syksyn satoa

Taas on tullut tehtyä erilaisia kädentöitä..


 Tässä kuvassa on junasukat, kahta eri kokoa, ei siis ole virhe silmissä tai puikoissa!
Ensimmäiset lähti serkun maha-asukille, toiset kuorokaverin 1-v. tytölle. 
Muutamat on vielä puikoilla ja kerällä, värit jääköön vielä salaisuudeksi saajille!
Näiden lanka on jo päässyt unohtumaan :)


Näitä mosaiikki-ristejä tehtiin pari vuotta sitten sekä nuorten kanssa, että varkkareitten kanssa leirillä.
Tuli aikas ihania, sattumalta mun molemmissa on aika samanlaiset värimaailmat :)
Mosaiikkipalat, muotit, liimat ja muut tarpeet askarteluliikkeestä (sinelli tai vastaava)


Kortti lähti lokakuussa syntymäpäiviään viettäneelle..
Onkin sitten se ainut syksyn korteista josta muistin ottaa kuvan, noh ehkä jatkossa taas muisti toimii paremmin..