elokuu

Ihan outoa että on jo elokuu. Minne tämä kesä on hävinnyt? Joskus tuntuu että silloin kun oli nuorempi, lapsi, niin kesät oli hirveän pitkiä ja aikaa riitti vaikka mihin. Mutta nyt päivä, viikot jopa kuukaudet katoavat kuin johonkin sumuun.

Vaikka oon mä tehnyt aikas paljonkin tänä kesänä. Uusi työpaikka ja siellä uudet kuviot, leirit jne. Reissuja en oo päässyt tekemään, mitä nyt yhden tutun mökillä olin viiem pe-la. Kivaa oli. Ihanaa päästä pois arjen keskeltä, varsinkin nyt kun vaihdan toiselta leiriltä toiseen. Sai olla vuorokauden ajattelematta yhtään mitään työhön liittyvää. Makoiltiin laiturilla, syötiin, juotiin ja käytiin jopa perinteisillä maalaismarkkinoilla. Yllätyin et keskellä ei mitään oli lauantaina niin paaaljon ihmisiä. Mutta se oli jotenkin hieno fiilis. Tuollaisia pitäisi olla paljon enemmän. Aitoja kohtaamisia ihan tuntemattomienkin ihmisten kesken. Ei netin tai puhelimien kautta vaan kasvotusten, aidosti.
Se herätti taas pohtimaan minne tämä yhteiskuntamme on matkalla. Ehkä sitä ei tiedä kukaan. aika näyttää. Niin kuin yhdessä suosikki Raamatun kohdassa sanotaan: kaikella on määräaikansa, hetkensä auringon alla. Aika on syntyä, aika kuolla. Aika istuttaa, aika repäistä irti.. (tai jotenkin sinne päin)

Tänään oli toisen rippikoulun konfis. ja toi aika istuttaa ja repiä irti sopii jotenkin hyvin tähän päivään. Toivon että me edesautoimme istuttamaan jotain. Ja nyt ne (pienet) rippikoululaiset on repäisty irti tähän maailmaa kasvamaan ja löytämään itse tiensä. Siinä tuntee itsensä niin pieneksi ja mitään saamattomaksi. Mutta nyt meni vakavaksi tämä pohdiskelu. Toisaalta se on hyvä joskus olla vakava. Tuntuu että olen ollut anti-vakava liikaakin. (osa riparilaisista saattaisi olla eri mieltä =) mutta saavat olla)

Huomenna suuntaan taas kohti meren rantaa ja varhisleiriä. Toivon vaan ettei tule levää, koska ei päästä uimaan. Ainakin on luvattu mainiota säätä leirille. Kivempaa olla auringossa kuin vesisateessa!

"Elämä on aika joka pitää elää. Paikoilleen ei voi jäädä!"