Otsikko on yhdestä hienosta laulusta jonka oon oppinut kuorossa tänä syksynä... Samaa ihmettelen minäkin kun se laulun lapsi..
Joulu ei tunnu miltään jos ei ole lunta. Tosin mulla ei oo yhtään joulun fiilistä. En tiedä johtuuko siitä että kotona ei kissaneidin takia ole mitään joulukoristeita. En ees valoja ole jaksanut virittää kun ne johdot sitten roikkuisi täällä pitkin poikin neidin leikkikaluina. Joten joulu on nurkan takana mutta en oo tajunnut sitä vielä. Tosin tänään kun sain joulupussin, niin sen legendaarisen mitä saatiin aina ala-asteella missä on pipari, mandariini, rusinoita, suklaa nami ja tarra, niin alkoi hieman olemaan jouluolo. Ja oon taas innoissani tehnyt joulukortit jo marraskuussaja nyt viime aikoina oon paketoinut lahjoja hulluna. Mutta pidän niistä puuhista!
Ehkä se joulufiilis tulee kunhan pääsen ajamaan kohti keski-Suomea lauantaina. Kissan vien serkuille hoitoon, kiitos heille ettei tarvii viedä sitä mökkiin missä on noin 15 ihmistä ja 4 koiraa.. Nytkin on serkkujen koiraan tutustumisen jälkeen kädet ihan naarmuilla..
Mutta loppuun vielä pätkä yllä mainitsemastani laulusta. Ihan en muista ulkoa kun kuorokansion unohdin kirkolle...
"Lapsi katsoi ikkunasta yöhön myrskyiseen... Lapsi pienen rukouksensa lausui hiljalleen, eikö joulu voisi tuoda lumihiutaleet... Samaan aikaan taivahasta lähti matkalleen, joulun lahjat ensimmäiset lumihiutaleet."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti