Tammikuu

on jo kohta mennyt. Tänään kun lähdin liikkeelle, niin tuntui lähinnä maaliskuulta. Oli sellainen kuulas, kirkas kevätpäivä, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Toisaalta oli ihan p***n liukasta ja kun lähin buutseissa niin meinasin mennä nurin koko ajan. Mutta sitten pääsin auton kyytiin :)

Miksi? Olen sitä kysynyt viime aikoina itseltä ja muilta. Miksi on samanlainen sää kuin syksyllä, mutta toisaalta samanlainen sää kun keväisin pääsiäisen aikoihin. Olisi kiva jos olisi lunta, tai ainakin ettei sataisi vettä. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kunnolla, sillä pidän talvesta.

Mutta, oltiin työporukalla Narvassa, Virossa viikko sit ma-ti. Se sijaitsee Narva-joen rannalla, niin että joen toisella puolella oli Venäjä. Huisi matka oli.. Saatiin (?) tutustua Narvan hotellikultturiin, uskottehan että kokki oli paistanut lihan niin kypsäksi ettei se ollut enää punaista (ja tämä info siksi että oli ilmoitettu että mukana on muutama jotka ei syö punaista lihaa!). Illan vietto jatkui sitten ihan vaan omalla porukalla, sillä ei pahemmin tehnyt mieli lähteä tutustumaan paikalliseen elämään.. plus et oli maanantai.

Tiistaina koettiin vallan jotain muuta. Me mentiin palavan kiven kaivokseen. Opas oli aivan mahtava, yli 70w inkerin suomalainen joka osas kertoo asiat hyvin ja huumorilla, oli siis itse työskennelly kaivoksessa jotain 50 vuotta.. Mutta tunnin siellä olon jälkeen iski ahdistus. Ei mitään tietoo mistä pääsee pois, meitä oli kuljetettu sikin sokin, vaikka se museokaivos olikin vaan 300metriä pitkä.. Sen 300metrin ulkopuolella oli 6kilometriä pitkä, 4 kilsaa levee ja 3,5 metriä levee kaivos joka oli suljettu betonilla. Meille kerrottiin että se muu kaivos (6x4x3,5) oli nykyään täynnä VETTÄ!! joten voitte kuvitella et mä näin sielun silmillä kuinka se betoni minkä vieressä seistiin murtui ja koko se vesi massa syöksyisi sieltä mein päälle... Plus etten uskaltanu katsoa ylös missä osittain homeiset ja lahot tukipuut oli..
Se opas istutti meidät viel kaivosjunaan ja kuljetti sillä reilun pätkän eteenpäin.. sekin oli pelottavaa kun istuin bussikuskin kaa samassa kopissa (ne oli pienet, hyvä ku 4 mahtui olee ja piti olla pieniä!) niin se kuski meinas laittaa ovet kiinni.. sellaiset ruosteiset metalliovet.. huusin kurkku suorana.. =) oli kuulemma kuulunut toiseen päähän junaa... mut tuska et oli kokemus.

Ja nyt on hyvä sanoo, et oikeesti oli ihan kiva kaivoskäynti. siis tuskin tulisin koskaan menemään muuten tuollaiseen kaivokseen.. joten kiitos työpaikalle elämyksestä!

Löysin tällaisen vanhan kuvan joka sopii tunnelmaan... sillon oli vielä lunta

Vuoden vaihtuminen

Paljon hyvää jäi käteen vuodesta 2007.

Aika kirjaimellisesti nimittäin :

Nuusku

Kissa neiti on kasvanut ihan hirmuisesti joululoman aikana. Tosin on vaikea sanoa kuinka paljon neiti painaa, koska mä en tunnetusti omista vaakaa :)
Nyt pitäisi pikku hiljaa varata eläinlääkäriä ettei tule lisää kissoja ja samalla hakee rokotukset ynnä muut..

Myös työpaikan vaihto tapahtui viime vuonna. Päiväkoti Esikko jäi taakse ja Porvoon seurakunta sai yhden höntin joukkoonsa. Onnekas minä, sillä se lauluharrastus mikä aikoinaan jäi Hyvinkäälle sai taas jatkoa kun löysin Varia Vocen!
Lisäksi olen alkanut kotiutua Porvooseen. Nimittäin työpaikan vaihdon ja kämppiksen työpaikan vaihdon ansiosta sain muutettua itseni ja tavarani elokuussa Porvooseen! Jo kesällä tänne tullessa tuli sellainen olo että tulin kotiin. Ja kotoahan ei haluaisi pois, mutta se on yksin Luojan käsissä mitä tapahtuu syksyllä.

Lisäksi sain myös vanhojen ystävien lisäksi muutaman uuden.Kiitos kuvasta varasiskolle!

Joulu meni perheen kesken keski-Suomessa, tosin perhe on laaja käsitys sillä meitä oli 14 henkeä ja 4 koiraa.. Kissan jätin sukulaisille hoitoon. Onneksi sain jättää sillä pieni mökki jossa paljon ihmisiä ja koiria ei ole sopiva paikka pikkuneidille.

Joululoma tuli tarpeeseen. Sain olla reilun viikon perheen, sukulaisten, kavereiden ja kissan seurassa eikä tarvinnut ajatella töitä. Tosin loppuvaiheessa oli jo ikävä töihin ja tavalliseen arkeen! Nyt siihen on palattu vaiheraketteisen uuden vuoden jälkeen. Päätin taas kerran että seuraava vuoden vaihde tapahtuu jossain keskellä metsää missä ei ole humalaisia ihmisjoukkoja.. Raketteja edelleen inhoan ja vähän myös säikyn..

Lumi tuli sopivasti uuden vuoden kunniaksi ja nyt on mukava ajatella että aloitetaan puhtaalta pöydältä vuoteen 2008 jolloin Maria on lähempänä 50v synttäriä kuin omaa syntymäänsä.. ja tietty siis tästä vuodesta eteenpäinkin eikä vain tänä vuonna..

kippis vuodelle 2008!