Tammikuu

on jo kohta mennyt. Tänään kun lähdin liikkeelle, niin tuntui lähinnä maaliskuulta. Oli sellainen kuulas, kirkas kevätpäivä, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Toisaalta oli ihan p***n liukasta ja kun lähin buutseissa niin meinasin mennä nurin koko ajan. Mutta sitten pääsin auton kyytiin :)

Miksi? Olen sitä kysynyt viime aikoina itseltä ja muilta. Miksi on samanlainen sää kuin syksyllä, mutta toisaalta samanlainen sää kun keväisin pääsiäisen aikoihin. Olisi kiva jos olisi lunta, tai ainakin ettei sataisi vettä. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kunnolla, sillä pidän talvesta.

Mutta, oltiin työporukalla Narvassa, Virossa viikko sit ma-ti. Se sijaitsee Narva-joen rannalla, niin että joen toisella puolella oli Venäjä. Huisi matka oli.. Saatiin (?) tutustua Narvan hotellikultturiin, uskottehan että kokki oli paistanut lihan niin kypsäksi ettei se ollut enää punaista (ja tämä info siksi että oli ilmoitettu että mukana on muutama jotka ei syö punaista lihaa!). Illan vietto jatkui sitten ihan vaan omalla porukalla, sillä ei pahemmin tehnyt mieli lähteä tutustumaan paikalliseen elämään.. plus et oli maanantai.

Tiistaina koettiin vallan jotain muuta. Me mentiin palavan kiven kaivokseen. Opas oli aivan mahtava, yli 70w inkerin suomalainen joka osas kertoo asiat hyvin ja huumorilla, oli siis itse työskennelly kaivoksessa jotain 50 vuotta.. Mutta tunnin siellä olon jälkeen iski ahdistus. Ei mitään tietoo mistä pääsee pois, meitä oli kuljetettu sikin sokin, vaikka se museokaivos olikin vaan 300metriä pitkä.. Sen 300metrin ulkopuolella oli 6kilometriä pitkä, 4 kilsaa levee ja 3,5 metriä levee kaivos joka oli suljettu betonilla. Meille kerrottiin että se muu kaivos (6x4x3,5) oli nykyään täynnä VETTÄ!! joten voitte kuvitella et mä näin sielun silmillä kuinka se betoni minkä vieressä seistiin murtui ja koko se vesi massa syöksyisi sieltä mein päälle... Plus etten uskaltanu katsoa ylös missä osittain homeiset ja lahot tukipuut oli..
Se opas istutti meidät viel kaivosjunaan ja kuljetti sillä reilun pätkän eteenpäin.. sekin oli pelottavaa kun istuin bussikuskin kaa samassa kopissa (ne oli pienet, hyvä ku 4 mahtui olee ja piti olla pieniä!) niin se kuski meinas laittaa ovet kiinni.. sellaiset ruosteiset metalliovet.. huusin kurkku suorana.. =) oli kuulemma kuulunut toiseen päähän junaa... mut tuska et oli kokemus.

Ja nyt on hyvä sanoo, et oikeesti oli ihan kiva kaivoskäynti. siis tuskin tulisin koskaan menemään muuten tuollaiseen kaivokseen.. joten kiitos työpaikalle elämyksestä!

Löysin tällaisen vanhan kuvan joka sopii tunnelmaan... sillon oli vielä lunta