Oli yö hiljainen,
Tähdet kuin timantteja.
Vaiti maailmamme yhä odottaa.
Vihdoin saapui tuo hetki,
Joka muutti maailman
Me näämme lapsen kalliin,
Ja meitä laulu enkelin koskettaa.
Idän kaukainen maa
Illan viileydessä.
Kolme kuningasta vielä odottaa,
Sitten matkansa alkaa,
Minne tähti heitä vie?
Me näämme halvan tallin,
Ja meitä tähti loistava johdattaa.
Sama vanha kertomus meille tuo, paimenet ja kuninkaat.
Me taasen pääsemme seimen luo, se vavahduttaa ja ilon se tuo.
Ilo jää lapsoseen,
Tuntemattoman hymyyn,
Lumitähden muotoon, hiekanjyväseen.
Ja kun lapsonen itkee,
Tarun vanhan muistan taas,
Se elämäämme kantaa.
Ja meitä siipi enkelin koskettaa.
(Diamond bright by Lin Marsh,
suom. Marja-Leena Nurminen)
esittäjänä; Varia Voce, joulukuussa 2009
19. joulukuuta 2009
24. lokakuuta 2009
Lokakuu
Syksy on tullut. Maria on alkanut taas neulomaan/kutomaan (mitä sanaa kukin haluaa käyttää). Sukkia, pipoja ja tänä syksynä tein elämäni ekat lapaset :)
On rentouttavaa istua illalla kun ulkona on pimeää, kynttilät palaa sisällä ja parvekkeella, tvstä tulee jotain turhaa ja kutoa. ajatukset saa vilistä missä tahtovat.
Työpari siis jäi nyt 3 kuukaudeks lomalle. Töitä riittää, mutta kyllä mä iloitsenkin siitä että on tekemistä. Jää vähemmän aikaa ajatella asioita.
Mä haluisin sen oman kodin.
Mä haluisin lähtee johonkin lämpimään.
Mä voisin haluta vaikka mitä muutakin, mitä en viitsi mainita :)
Mutta helpottaa se, että on ystäviä ympärillä ja niitä töitä. Ja saa kutoa ja nauttia kynttilöistä.
Tänä syksynä oon taas miettinyt että mitä mä oikeesti haluan elämältäni. Milloin oon saavuttanut jotain saavuttamisen arvoista. Miksi tuntuu että junnaa paikallaan. Ei pääse eteenpäin oikeen missään asiassa. Mitä mä haluan tehdä isona. Täällä vai muualla.
Onko olemassa toivoa siitä että joskus, joskus tulevaisuudessa, kaikki olisi niin kuin on tarkoituttu. Ja onko se niin kuin mä sen haluun ja oon kuvitellut.
Vakavia ja melkeinpä synkkiäkin ajatuksia näin pimeänä lokakuisena iltana. Kelloja muuten siirretään taas ens yönä.
On rentouttavaa istua illalla kun ulkona on pimeää, kynttilät palaa sisällä ja parvekkeella, tvstä tulee jotain turhaa ja kutoa. ajatukset saa vilistä missä tahtovat.
Työpari siis jäi nyt 3 kuukaudeks lomalle. Töitä riittää, mutta kyllä mä iloitsenkin siitä että on tekemistä. Jää vähemmän aikaa ajatella asioita.
Mä haluisin sen oman kodin.
Mä haluisin lähtee johonkin lämpimään.
Mä voisin haluta vaikka mitä muutakin, mitä en viitsi mainita :)
Mutta helpottaa se, että on ystäviä ympärillä ja niitä töitä. Ja saa kutoa ja nauttia kynttilöistä.
Tänä syksynä oon taas miettinyt että mitä mä oikeesti haluan elämältäni. Milloin oon saavuttanut jotain saavuttamisen arvoista. Miksi tuntuu että junnaa paikallaan. Ei pääse eteenpäin oikeen missään asiassa. Mitä mä haluan tehdä isona. Täällä vai muualla.
Onko olemassa toivoa siitä että joskus, joskus tulevaisuudessa, kaikki olisi niin kuin on tarkoituttu. Ja onko se niin kuin mä sen haluun ja oon kuvitellut.
Vakavia ja melkeinpä synkkiäkin ajatuksia näin pimeänä lokakuisena iltana. Kelloja muuten siirretään taas ens yönä.
6. syyskuuta 2009
syksyn satoa
Olin työyhteisön virkistysmatkalla Meri-Teijossa Salon läheisyydessä. Oli todella upea paikka! siellä sitten luontotalon oppaiden kanssa kiipeiltiin limsakorien päällä (enkka oli 24 koria), ammuttiin jousella ja puhallusputkella. Lisäks käytiin luontopolku ja otettiin syksyisiä kuvia..
Nyt on taas virkeämpi olo kun sai nukuttua tarpeeks. Töitä on paljon mutta tällä hetkellä en ees stressaa siitä mitä on tulossa. Työpari jää vapaille pariks kuukaudeks joten hommia riittää ja mie vaan nautin siitä et on työtä mitä tehdä.
mutta näistä ajatuksista kenties lisää. ja korikiipeily kuva jos saan työkaverilta. Itse kun jostain syystä en saanut kuvaa itsestäni korien päällä keikkuessa. :)
Alla yksi mein ryhmän tuotoksista. tai siis mun panos kisaan :)
Muuten sitten päädyinkin ottamaan kuvia itsestäni!
käveltiin mm pitkospuita pitkin ja etsittiin karpaloita. hyvin mielenkiintoista.
Mutta edelleen nautin maastosta ja puitteista erittäin paljon!
käveltiin mm pitkospuita pitkin ja etsittiin karpaloita. hyvin mielenkiintoista.
Mutta edelleen nautin maastosta ja puitteista erittäin paljon!
Alla viel rantamaisemaa. Istuin kalliolla ja nautin ihanan syksyisestä ilmasta.
Nyt on taas virkeämpi olo kun sai nukuttua tarpeeks. Töitä on paljon mutta tällä hetkellä en ees stressaa siitä mitä on tulossa. Työpari jää vapaille pariks kuukaudeks joten hommia riittää ja mie vaan nautin siitä et on työtä mitä tehdä.
mutta näistä ajatuksista kenties lisää. ja korikiipeily kuva jos saan työkaverilta. Itse kun jostain syystä en saanut kuvaa itsestäni korien päällä keikkuessa. :)
21. heinäkuuta 2009
tauko
onpahan taas tullut taukoa. Mutta niin se vaan menee. kesällä on niin paljon leirejä ja lomaa ettei kerkiä tännekään kirjoitella. Niinpä ei nytkään oo mitään sanottavaa. Muuta kuin et hengissä ollaan! :)
24. toukokuuta 2009
Valvottuja öitä..
Vanha (tai en mä tiedä kuinka vanha/uusi biisi on) Simojoen biisi sai mut taas tajuamaan jotain. Yksi säkeistö menee näin:
On peltoni kaatuneet lakoon
ja turtumus valtaansa saa
ja jalkani juoksevat pakoon.
Nyt tarvitsen uudistajaa
ja niin edelleen. Miten voikin taas olla sanat jotenkin niin lähellä mua. Tuntuu et viime aikoina olisin mielelläni juossut pakoon, ja olenkin, vaikka pitäis katsoa eteenpäin. Tuntuu et mihin tahansa tartun kaatuu, lakoaa, ei onnistu. Jotenkin oon niin uupunut ja turtunut kaikkeen. Voin vaan huutaa et tarviin uudistajaa.
Viime illalla kun olin käymäs nukkumaan muistin taas miljoona asiaa mitkä on hoitamatta ja melkein tämän päiväinen reissu uhkas kaatua niskaan kun en ollut muistanut varata bussia puolta tuntii aiemmin kuin mitä alunperin oli tarkoitus. No kaikki tää plus muut ajatukset johti siihen et nukuin ehkä 3 tuntii yöllä ja sekin oli tuskaista. En tiedä mikä vaivaa mutta uni ei oo ollut mitenkään helppoa viime aikoina. Noh tää päivä alkaa oleen kohta pulkassa ja pääsen vällyjen väliin. Taivaan rannassa ukkostaa, ehkä se tuo tähän painostavuuteen helpotusta. Pitää ehkä jättää ikkuna yöks auki niin tulee happea.
Enää on 8 työpäivää ja niistäkin 5 kuluu leirielämässä ennen kuin saa huokaista ja aloittaa kesälomansa. Toivon että saan työt tehtyä niin ettei lomalla tarvii valvoa unettomia öitä tuskaillen, hermoillen. Toivon pääseväni mökille, keskelle metsää ilman mitään ylimäärästä. Toivon pääseväni veneelle. Toivon että osaan vaan olla, nauttia kiireettömyydestä ja kotona löhöämisestä, lenkkeilystä ja muusta fiksusta puuhasta. näitä toivon kesäni olevan täynnä.
ja turtumus valtaansa saa
ja jalkani juoksevat pakoon.
Nyt tarvitsen uudistajaa
ja niin edelleen. Miten voikin taas olla sanat jotenkin niin lähellä mua. Tuntuu et viime aikoina olisin mielelläni juossut pakoon, ja olenkin, vaikka pitäis katsoa eteenpäin. Tuntuu et mihin tahansa tartun kaatuu, lakoaa, ei onnistu. Jotenkin oon niin uupunut ja turtunut kaikkeen. Voin vaan huutaa et tarviin uudistajaa.
Viime illalla kun olin käymäs nukkumaan muistin taas miljoona asiaa mitkä on hoitamatta ja melkein tämän päiväinen reissu uhkas kaatua niskaan kun en ollut muistanut varata bussia puolta tuntii aiemmin kuin mitä alunperin oli tarkoitus. No kaikki tää plus muut ajatukset johti siihen et nukuin ehkä 3 tuntii yöllä ja sekin oli tuskaista. En tiedä mikä vaivaa mutta uni ei oo ollut mitenkään helppoa viime aikoina. Noh tää päivä alkaa oleen kohta pulkassa ja pääsen vällyjen väliin. Taivaan rannassa ukkostaa, ehkä se tuo tähän painostavuuteen helpotusta. Pitää ehkä jättää ikkuna yöks auki niin tulee happea.
Enää on 8 työpäivää ja niistäkin 5 kuluu leirielämässä ennen kuin saa huokaista ja aloittaa kesälomansa. Toivon että saan työt tehtyä niin ettei lomalla tarvii valvoa unettomia öitä tuskaillen, hermoillen. Toivon pääseväni mökille, keskelle metsää ilman mitään ylimäärästä. Toivon pääseväni veneelle. Toivon että osaan vaan olla, nauttia kiireettömyydestä ja kotona löhöämisestä, lenkkeilystä ja muusta fiksusta puuhasta. näitä toivon kesäni olevan täynnä.
18. maaliskuuta 2009
ydin
Olemuksen ydin. Kaikkien takana, millainen olen. Sitä oon miettinyt tässä viime aikoina monestikin, että voiko ihminen pysyä muutumattomana. Vai muututaanko me? Ja mistä kaikista/kaikesta se riippuu.
Voinko mä kaikesta huolimatta olla sama kuin esim 5 vuotta sitten, saatika 10, tai 15 vuotta sitten. Toisaalta toivon että en, mutta se tuo jotenkin sitä lohtua että edelleen kaipaan samoja asioita elämääni ja toisaalta tietyistä toteutuneista jutuista oon saakutin tyytyväinen ja ylpeä.
10 vuotta sitten olin teini. Myönnän sen. 15-vuotiaana ei oikein tiennyt mitä elämältä odottaa. Jo aiemmin olin ajatellut et 25-vuotiaana sitä on oma koti, mies ja perhe sekä se työ, mitä tosin en tiennyt et mikä se vois olla. Nyt oon ihan tyytyväinen et elämä on pyörittänyt niin et oon saanut vapaasti kasvaa ja kypsyä. Tuskin oisin aiemmin ollut valmis.
5 vuotta sitten aloin jo hieman kypsyä. Täytyy myöntää että opiskelu kasvatti, kaikin puolin. Mutta olin silti keskeneräinen.
Se että kypsy niin toi myös siskot elämään. Oon niistä kahdesta niin kiitollinen! (ettäs tiedätte) mieletöntä että voi oikeasti kutsua jotain toista siskokseen. se on myös yks asioista mitä pienenä kaipas, vaik usein riittikin että äiti oli läsnä.
Se vaan vaati että muuttaa pois kotoa ja aikuistuu. Nyt voi jo melkein tasavertaisena kulkea pää pystyssä katastrofisisarusten vierellä. Vaikka ette te mulle mitään katastrofeja oo!
Ja työ on yks mikä on muuttanut. Tai se että tietää mikä juttu on mun juttu ja mikä ei todellakaan ole. Monia kipuiluja on käyty opiskeluajoista lähtien ja nyt tuntuu et se "koti" on löytynyt. Mulla on hyvä tässä missä oon ja mitä teen. Tosin katotaan tammikuussa et pitääkö jättää kaikki tää vai saako olla kenties pitempääkin.
Mut edelleen on tekijöitä jotka puuttuu. Kotia kun ei ennen virkaa viitsi hankkia. Tai no pankkikaan ei oikeen oo ystävällinen ennen sitä virkaa :)
Ydin. mikä se on ja mistä sen löytää? Mitä kaiken takan on? Ehkä sen sitten tietää vanhana mummona kun istuu keinutuolissa. Toivon mukaan siinä vaiheessa katsoo taaksepäin hymyillen eikä murheellisena.
Väsyneitä ajatuksia teille jaoin..
Voinko mä kaikesta huolimatta olla sama kuin esim 5 vuotta sitten, saatika 10, tai 15 vuotta sitten. Toisaalta toivon että en, mutta se tuo jotenkin sitä lohtua että edelleen kaipaan samoja asioita elämääni ja toisaalta tietyistä toteutuneista jutuista oon saakutin tyytyväinen ja ylpeä.
10 vuotta sitten olin teini. Myönnän sen. 15-vuotiaana ei oikein tiennyt mitä elämältä odottaa. Jo aiemmin olin ajatellut et 25-vuotiaana sitä on oma koti, mies ja perhe sekä se työ, mitä tosin en tiennyt et mikä se vois olla. Nyt oon ihan tyytyväinen et elämä on pyörittänyt niin et oon saanut vapaasti kasvaa ja kypsyä. Tuskin oisin aiemmin ollut valmis.
5 vuotta sitten aloin jo hieman kypsyä. Täytyy myöntää että opiskelu kasvatti, kaikin puolin. Mutta olin silti keskeneräinen.
Se että kypsy niin toi myös siskot elämään. Oon niistä kahdesta niin kiitollinen! (ettäs tiedätte) mieletöntä että voi oikeasti kutsua jotain toista siskokseen. se on myös yks asioista mitä pienenä kaipas, vaik usein riittikin että äiti oli läsnä.
Se vaan vaati että muuttaa pois kotoa ja aikuistuu. Nyt voi jo melkein tasavertaisena kulkea pää pystyssä katastrofisisarusten vierellä. Vaikka ette te mulle mitään katastrofeja oo!
Ja työ on yks mikä on muuttanut. Tai se että tietää mikä juttu on mun juttu ja mikä ei todellakaan ole. Monia kipuiluja on käyty opiskeluajoista lähtien ja nyt tuntuu et se "koti" on löytynyt. Mulla on hyvä tässä missä oon ja mitä teen. Tosin katotaan tammikuussa et pitääkö jättää kaikki tää vai saako olla kenties pitempääkin.
Mut edelleen on tekijöitä jotka puuttuu. Kotia kun ei ennen virkaa viitsi hankkia. Tai no pankkikaan ei oikeen oo ystävällinen ennen sitä virkaa :)
Ydin. mikä se on ja mistä sen löytää? Mitä kaiken takan on? Ehkä sen sitten tietää vanhana mummona kun istuu keinutuolissa. Toivon mukaan siinä vaiheessa katsoo taaksepäin hymyillen eikä murheellisena.
Väsyneitä ajatuksia teille jaoin..
1. tammikuuta 2009
Kuvia vuodelta 2008
Kaunis kotikaupunkini..
Minä:
Hieman sekalaisia kuvia siitä, miten on vuoden aikana muuttunut tyyli ja hiusvärit :)
Oikealla oleva kuva on muuten otettu töistä, leiriltä! :)
Ja alla myös todiste matkustelusta, Dublinista!
Uuden kodin maisemaa viileänä pakkasiltana:
Maria ja leipäkone, 1980-luku kunniaan!!
Nuusku juhlimassa mun 25-vuotis synttäreitä!
Nuusku kesällä 2008 mökillä.. ja aika iso hiekkalaatikko :)
No niin.. tässä siis muutamia esimerkkejä vuodesta 2008..
Minä:Hieman sekalaisia kuvia siitä, miten on vuoden aikana muuttunut tyyli ja hiusvärit :)
Oikealla oleva kuva on muuten otettu töistä, leiriltä! :)
Ja alla myös todiste matkustelusta, Dublinista!
Uuden kodin maisemaa viileänä pakkasiltana:
Maria ja leipäkone, 1980-luku kunniaan!!
Nuusku juhlimassa mun 25-vuotis synttäreitä!
Nuusku kesällä 2008 mökillä.. ja aika iso hiekkalaatikko :)No niin.. tässä siis muutamia esimerkkejä vuodesta 2008..
Vuosi 2009
Nyt on sitten taas vaihdettu viimeinen luku vuodesta. 2008 meni ja 2009 tuli.
Tuossa joulukuussa viikko ennen joulua olin matkalla kauneimpiin joululauluihin ja päätin mennä vähän ajoissa. Kävelin hiljaksiin vanhassa kaupungissa, tutkin jouluvaloja, jouluisin ikkunoita, ihmisiä ja hain vanhan kaupungin torilta olevasta glögikojusta mukin kuumaan mustaviinimarjaglögiä (tai siltä se maistui) sinne tiputin roskia ja sain vielä piparin kaupan päälle. Glögini kanssa lähdin kävelemään kirkolle päin ja harmittelin ettei kädet riittäneet kaivamaan painavasta laukusta punaista omenaa tai että en ollut ottanut kameraa mukaan. Oli kuulas ja pikkupakkanen ja varmaan koskaan ei vanha kaupunki ja kirkko oo näyttänyt niin kauniilta. Tuli semmoinen olo et vois elää jossain muualla kuin 200-luvulla :)
Mutta nyt on sitten joulukuu ja kaikki se tohina takana ja uusi vuosi edessä. Hämmentävää on se, että mulla alkaa työt vasta loppiaisen jälkeen ja pitkään aikaan ei oo ollu tämmöistä "joululomaa" kuin mitä nyt on ollut. Se on ollut suorastaan virkistävää. Tosin osa lomasta on mennytkin sitten selän kanssa tappelemiseen. Mutta eihän aina voi kaikesta olla lomalla! ;)
Tuleva vuosi tuo toivon mukaan tullessaan paljon kivaa ja näillä näkymin on jo muutamia juttua odotettavissakin! Myös jonkun verran enemmän liikuntaa ja sosiaalista elämää ;)
Mutta kaikkea sitä odotellessa jatkan tämän hetken nauttimisesta!
Oikein riemukasta ja siunattua vuotta 2009 Sinulle!
Tuossa joulukuussa viikko ennen joulua olin matkalla kauneimpiin joululauluihin ja päätin mennä vähän ajoissa. Kävelin hiljaksiin vanhassa kaupungissa, tutkin jouluvaloja, jouluisin ikkunoita, ihmisiä ja hain vanhan kaupungin torilta olevasta glögikojusta mukin kuumaan mustaviinimarjaglögiä (tai siltä se maistui) sinne tiputin roskia ja sain vielä piparin kaupan päälle. Glögini kanssa lähdin kävelemään kirkolle päin ja harmittelin ettei kädet riittäneet kaivamaan painavasta laukusta punaista omenaa tai että en ollut ottanut kameraa mukaan. Oli kuulas ja pikkupakkanen ja varmaan koskaan ei vanha kaupunki ja kirkko oo näyttänyt niin kauniilta. Tuli semmoinen olo et vois elää jossain muualla kuin 200-luvulla :)
Mutta nyt on sitten joulukuu ja kaikki se tohina takana ja uusi vuosi edessä. Hämmentävää on se, että mulla alkaa työt vasta loppiaisen jälkeen ja pitkään aikaan ei oo ollu tämmöistä "joululomaa" kuin mitä nyt on ollut. Se on ollut suorastaan virkistävää. Tosin osa lomasta on mennytkin sitten selän kanssa tappelemiseen. Mutta eihän aina voi kaikesta olla lomalla! ;)
Tuleva vuosi tuo toivon mukaan tullessaan paljon kivaa ja näillä näkymin on jo muutamia juttua odotettavissakin! Myös jonkun verran enemmän liikuntaa ja sosiaalista elämää ;)
Mutta kaikkea sitä odotellessa jatkan tämän hetken nauttimisesta!
Oikein riemukasta ja siunattua vuotta 2009 Sinulle!
Tilaa:
Kommentit (Atom)