Syksy on tullut. Maria on alkanut taas neulomaan/kutomaan (mitä sanaa kukin haluaa käyttää). Sukkia, pipoja ja tänä syksynä tein elämäni ekat lapaset :)
On rentouttavaa istua illalla kun ulkona on pimeää, kynttilät palaa sisällä ja parvekkeella, tvstä tulee jotain turhaa ja kutoa. ajatukset saa vilistä missä tahtovat.
Työpari siis jäi nyt 3 kuukaudeks lomalle. Töitä riittää, mutta kyllä mä iloitsenkin siitä että on tekemistä. Jää vähemmän aikaa ajatella asioita.
Mä haluisin sen oman kodin.
Mä haluisin lähtee johonkin lämpimään.
Mä voisin haluta vaikka mitä muutakin, mitä en viitsi mainita :)
Mutta helpottaa se, että on ystäviä ympärillä ja niitä töitä. Ja saa kutoa ja nauttia kynttilöistä.
Tänä syksynä oon taas miettinyt että mitä mä oikeesti haluan elämältäni. Milloin oon saavuttanut jotain saavuttamisen arvoista. Miksi tuntuu että junnaa paikallaan. Ei pääse eteenpäin oikeen missään asiassa. Mitä mä haluan tehdä isona. Täällä vai muualla.
Onko olemassa toivoa siitä että joskus, joskus tulevaisuudessa, kaikki olisi niin kuin on tarkoituttu. Ja onko se niin kuin mä sen haluun ja oon kuvitellut.
Vakavia ja melkeinpä synkkiäkin ajatuksia näin pimeänä lokakuisena iltana. Kelloja muuten siirretään taas ens yönä.
2 kommenttia:
Syksyn pimeällä kuuluukin miettiä synkkiä, mieluiten kynttilän valossa. Mäkin oon vähän viime päivinä kaivannut Suomen syksyn pimeyttä, kun oon ollut kipeänä enkä ole päässyt ulos. Tuntuisi jotenkin niin paljon kivemmalta nyhjöttää sisällä ja miettiä synkkiä jos edes ulkona olisi pimeää...
täytyy myöntää että pimeillä illoilla on myös hyvät puolensa. nytkin glögilasin ja hyvän kirjan kanssa, niin mikäs sen mukavampaa viettää iltaa!
voimia ja siunausta matkallesi!
Lähetä kommentti