joulukuu

Tajusin etten ole vielä tehnyt yhtään tekstiä joulukuusta.. Mä en tiedä miten musta tuntuu että nykyisin on paljon enemmän päivä jouluaaton ja uuden vuoden välissä, vaikka tiedänkin ettei mikään ole muuttunut. Niitä päiviä on edelleen yhtä monta mutta jotenkin aika tuntuu matelevan. Ehkä mä oon tullut vanhaksi kun ensin joulu ei tunnu yhtään joululta (osalta voi johtua musta joulu) ja sit joulu ei olekaan enää niin hohdokasta ku joskus ennen, ei sillä ettei kivaa olis ollut viettää perheen kanssa mutta toisaalta oli kiva tulla kotiin... ja nyt joulun jälkeen tuntuu siltä et vois mennä jo töihin.. Nukkuminen on kivaa, jos sitä sais tehdä aamuisin, mutta mun pikkuneiti käy herättää mut viimeistään ysiltä. Joten se siitä ihanuudesta. Olo on kuitenkin vetämätön, ehkä se johtuu et koko päivän nuokkuu, syö ja on paikoillaan..

Paria kaveria sain nähtyä kun kävin Hllä ja se oli aikas mahtavuutta. Jotenkin on taas yhteyden pito kavereihinkin jäänyt. Nyt olisi hyvä aika tehdä muutama lupaus vuodelle 2008 mutta ainakaan julkisesti täällä en niitä tee... en kuitenkaa saa niitä pidetyksi! :)

mutta rauhaisaa, riemullista ja armorikasta vuotta 2008 teille kaikille jotka eksytte tänne ja jaksatte lukea sepustuksiani.

Sen lupaan että Nuuskusta laitan vuoden vaihteen jälkeen uusia kuvia, se on meinaan kasvanut ihan sikkenä..

eikö joulu voisi tuoda lumihiutaleet

Otsikko on yhdestä hienosta laulusta jonka oon oppinut kuorossa tänä syksynä... Samaa ihmettelen minäkin kun se laulun lapsi..

Joulu ei tunnu miltään jos ei ole lunta. Tosin mulla ei oo yhtään joulun fiilistä. En tiedä johtuuko siitä että kotona ei kissaneidin takia ole mitään joulukoristeita. En ees valoja ole jaksanut virittää kun ne johdot sitten roikkuisi täällä pitkin poikin neidin leikkikaluina. Joten joulu on nurkan takana mutta en oo tajunnut sitä vielä. Tosin tänään kun sain joulupussin, niin sen legendaarisen mitä saatiin aina ala-asteella missä on pipari, mandariini, rusinoita, suklaa nami ja tarra, niin alkoi hieman olemaan jouluolo. Ja oon taas innoissani tehnyt joulukortit jo marraskuussaja nyt viime aikoina oon paketoinut lahjoja hulluna. Mutta pidän niistä puuhista!

Ehkä se joulufiilis tulee kunhan pääsen ajamaan kohti keski-Suomea lauantaina. Kissan vien serkuille hoitoon, kiitos heille ettei tarvii viedä sitä mökkiin missä on noin 15 ihmistä ja 4 koiraa.. Nytkin on serkkujen koiraan tutustumisen jälkeen kädet ihan naarmuilla..

Mutta loppuun vielä pätkä yllä mainitsemastani laulusta. Ihan en muista ulkoa kun kuorokansion unohdin kirkolle...

"Lapsi katsoi ikkunasta yöhön myrskyiseen... Lapsi pienen rukouksensa lausui hiljalleen, eikö joulu voisi tuoda lumihiutaleet... Samaan aikaan taivahasta lähti matkalleen, joulun lahjat ensimmäiset lumihiutaleet."

itsenäisyys

Aloin miettimään että mitä tarkoittaa itsenäisyys. Näin sateisena ja synkkänä itsenäisyyspäivänä kun tuntuu ettei telkkarista tuu mitään ennen linnan juhlia.. Kuinka tärkeää on meille se että asumme itsenäisessä maassa. Monet ei välttämättä kovin usein ajattele sitä, en minäkään mutta silti se on tärkeää, tosin liian usein sitäkin pitää itsestään selvyytenä..

Mietin myös niitä ihmisiä, jotka on elänyt sillon sotavuosina. Itse en voi sitä ymmärtää kun ei oo koskaan tarvinnut sitä kokea, sitä vaan katsoo tuntematonta sotilasta niin kuin muitakin elokuvia, mut välillä tajuu et niin, tää on oikeesti tapahtunut joskus. Mitenköhän sitä itse pärjäis jos joutuis elää sodan keskellä.
Useesti oon myös miettinyt sitä miten meillä on liiaksi kaikkea ja silti valitetaan kaikesta. Meillä on paljon hyvää ruokaa, mutta silti sen pitäisi olla jotain erilaista, parempaa tai vähintään luomua. Miten miellä on koti, perhe, ystäviä, paljon paljon hyviä asioita ympärillä, ja silti ei olla tyytyväisiä. Silti jopa Suomesta löytyy niitä joilla asiat ei todellakaan ole niin hyvin kuin esimerkiksi mulla. Miksi sitten pitää valittaa, miksi ei voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on saanut osakseen.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa adventinaikaa kaikille! yritetään ainakin välillä muistaa että meillä itseasiassa asiat on hyvin, vaikka välillä meneekin huonosti niin voisi yrittää muistaa niitä hyviä asioita ja kiittää niistä.

tulipahan taas tekstiä :)

kissa tuli taloon

Tässä on minun söpö neitokainen joka tuli kotiin sunnuntaina!

Uteliaana tutki jo sunnuntaina uutta kotiaan.. lisään kuvia kunhan saan niitä koneelle!

Niin ja Nuusku on neidon nimi jos joku ei sitä vielä tiennyt..

kyselyikä

Mihin kaikki aika katoaa? Miksi aika menee nopeesti silloin kun sen ei pitäisi ja hidastelee silloin kun pitäisi mennä nopeesti? Miksi talvella sormilla on aina kylmä? Miksi talvella pitää rasvata käsiä monesti? Miksi yskä on? Miksi en saa tehtyä työjuttuja ja sitten harmittaa/ressaa kun en oo tehnyt niitä? Miksi ihmiselle tulee kyselyikä? Voiko se tulla myös näin vanhana? Miksi ihmiset tekee sellaisia juttuja mitä katuu myöhemmin? Tai miksi minä teen? Miksi en osaa laulaa? Miksi en voi olla syömättä antihyla ruokia? Miksi minä kyselen aina tyhmiä kysymyksä?

no niin joko nyt olisin tyytyväinen?
Jos joku osaa vastata niin olkaa hyvä vaan! Monia ajatuksia kerkee juosta lyhyen ajan sisällä päässä.

marraskuu

huh kuinka nopeesti marraskuu tuli. musta tuntuu että vasta oli elokuu ja nyt on lunta maassa. Oli mahtavaa käydä kävelemässä kun maa oli pikkasen jäässä ja valkoisenaan, mutta silti joki liplatti vieressä. Koko päivä tuntuu nyt paljon paremmalta kun pääsi vähän purkamaan oloaan tuonne ulos.

Ja nyt mä en oo enää edes pussissa.. Mä olin kutsunut töistä porukkaa kahville torstaina ja mietin et näinköhän ne saa ihailla mun kanssa sitä muovia, mut ei, meidän työmiehet oli irrottanut sen muovin jo keskiviikkona! ihan yllätyin!
Ostin myös kahvinkeittimen. Mä kun en juo sitä litkua niin yllätin myös itseni kun kävelin kaupasta kahvinkeittimen kanssa ulos. Mutta nyt mulla on sellainen pieni söpö keitin. Sillä saa ehkä kaksi kuppia kahvia, tai no ehkä neljä.. riippuu kupin koosta.

Mä haluaisin taas laulaa. Siis joko laulutunneille tai sit johonkin kuoroon. Oon miettinyt tätä jo jostain kesästä kun huomasin et lauluääneni on mennyt huonommaksi. Nyt kun taas laulaa suht usein niin olisi kiva kun ääni olisi kunnossa, tai että vois kikkailla sen kaa kaikkee. Mut ehkä mä löydän jonkun. Olis myös kiva oppii soittaa jotain. Mut se on ollut mielessä jo useamman vuoden. Varsinkin kun entinen kämppis osti kitaran ja oppi soittaa kun vettä vaan.. niin mietin et miksi mä en osaa. Sekin olis helpottava tekijä tässä työssä. Mutta ehkä Luoja on antanut mulle jonkun muun jutun..

pussissa

Oon ollut jo tovin pussissa ulkomaailmasta kun oon kotona. Johtuu julkisuvuremontista jota taloomme tehdään. Eli siis ikkunat on peitetty muoveilla, ja voin kertoa että se vaikeuttaa jonkin verran esimerkiksi sään tietämistä. Tänään ajattelin et siellä näyttää selkeältä joten siellä on varmaan kylmä, ja laitoin vaatteita sen mukaan, ja sit olikin lämmintä.. no onneks oli mahollisuus tulla kotiin käymään joten se ei tänään kauheesti häirinny..

Mun kisu oli kasvanut ihan hirveesti kun kävin kattoo sitä viime viikolla. Yritän muistaa ens kerralla ottaa kameran mukaan jotta saan tänne kuvia. Löysin myös ihan mahtavan paikan mistä sais hienoja kuvia jos olis vaan kunnon kamera. Ehkä mä viel joku päivä meen sinne ottaa kuvia.

Viikonloppuna olin hämeenlinnassa. Enpä ollut käynyt sielläkään pitkään aikaan, mutta oli ihan kivaa viettää siskojen kanssa viikonloppua mm. lenkkeillen. Tuli taas sellainen olo et nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa tätä liikkumista. Onneksi on ollut lempeä syksy joten ulkona on voinut olla ihan kiitettävästi. Selkä alkaa taas oireilemaan jos oon liian pitkän aikaa tekemättä yhtään mitään, ja se toisaalta on hyvä mittari. Tosin se on hälyyttävää että se on taas ollut kipeenä mutta ehkä se siitä helpottaa. Huomaa että teen istuma työtä ainakin osittain. Tosi erilaista työtä tää on ku edellinen.. mut toisaalta... =)

lokakuu

Miten voi pimeä olla kaunista. Kuuntele miten hiljaisuus voi rauhoittaa. Syksyinen maisema ja raitis ulkoilma voi tehdä ihmeitä. Tosin kun ne yhdistää uusiin kenkiin niin lopputuloksena on rakot jalkoihin. Tulipahan taas käytyä apteekissa.
Hyvä puoli tässä keskustassa asumisessa on just se että kaikki on lähellä. Kävelymatkan päässä. Mutta nyt on sitten taas auto ongelma. Eli mihin mä sen laitan kun ei oo auto paikkaa ja kadun varteen ei voi jättää. Tai voi mut sitten saa maksaa sakkoja jatkuvasti. Ei ole kivaa autoilijan elämä. Mutta autosta en luopuisi! ilman sitä mä en pääsisi tekemään töitä, enkä pääsisi pois tästä paikasta. Huomenne olisi tarkoitus käydä porukoilla ja vaihtaa talvirenkaat. pari viikkoo sitten tuli räntää, olisi saanut tulla enemmän talvi on mukava jos on paljon lunta.

Odotan rauhoittumista, sitä että saan levätä samoin kuin luonto lepää lumivaipan alla.
tule lumi ja rauhoita maa. Anna uuden elämän voimistua suojissasi. Voikun voisin olla karhu. Saisin vaipua talviuneen ja herätä keväällä kun luonto kukoistaa jälleen.

Väsymys johtuu leiristä jolla olin juuri. Se oli aika energiaa vievä.. joten nyt on ihanaa kun on pari vapaa päivää. Eilen olin tyhmä ja olin töissä puoleen yöhön vaik ei olis tarvinnut. meillä on täällä vietetty syyslomaa ja sen kunniaksi oli nuorten paikka auki pidempään. mut oli kiva jutella heidän kanssaan. Osa nuorista oli nähnyt vaivaa ja pukeutuneet kunnolla (satu-teema) hämmästykseni oli suuri monesti miten he jaksoivat panostaa ja olla mukana.
Nyt valvon toisesta syystä. Yläkerrassa on bileet (vaihteeksi) ja jollain on painava kantapää. Onneksi telkusta tulee apulannan keikka..

mutta ehkä yritän saada kohta unta. ja sitten vaan kohti uutta päivää kohti innolla!

päivitys

Huomasin just etten oo kirjottanu tänne piiiitkään aikaan. Anteeksi se. Jotenkin on työ ja muut huvitukset vieneet mennessään. Nyt oon tosin omistanut jo netinkin pari viikkoa, joten sitä ei saa enää syyttää. Mutta nytkin olen kyllä töissä. (ups)

Elämä on kuta kuinkin samalla mallilla kuin syyskuussakin. Tosin lupasin ottaa työkavereilta kissanpennun kun heille syntyi pienokaisia palleroita. Niinpä marraskuun puolessa välissä saan kotiini söpöliinin. Laitan siitä kuvia kunhan saan siitä energiapakkauksesta tarpeeksi hyviä. Tosin ongelma on ehkä ennen kaikkea siinä että saisin ne kuvat ensin koneelle kamerasta. Mulla kun on vieläkin kesäiset korkeasaari kuvat kamerassa. Johonkin on vaan aika huvennut. Ehkä myös uudesta kodista tai lookistani voisin jotain päivittää. Mutta katsellaan nyt.

Syksy tuli yllätykseni, vaikka ei olisi ehkä pitänyt olla yllättynyt kun kerran oli SYYSkuu ja varsinkin syyskuun loppupuolisko, mutta olin kuitenkin. Nyt täällä on kaunista. Viime viikonloppuna vierailin Pellingissä leirillä ja oli pikkaisen hienoa ajella rantatietä kun puut oli hienon värisiä. Aivan mahtavaa! ja usvaa.. sitä on ollut ikävä! muistelin teatteriesitys kertoja kun ajelin usvaisella/sumuisella ridasjärventiellä vähänkö oli hienoo!! mut jeps.

tämä päivitys päättyy nyt.

syyskuu

Heissan vaan. Ajattelin ilahdutta teitä muutamalla kesäisellä kuvalla! Kuvista saan kiittää Ville-isäntää, joka osaa ottaa kuvia tästäkin pärstästä.. Kesä meni nopeasti ja leireillä. Leireillä tunnetusti SYÖDÄÄN!!!!! jopa 5 kertaa päivässä. Niinpä ekassa kuvassa saan nauttia Pellingin herkkuiltapalaa!

Toinen kuva on varhisleiriltä jossa pelattiin Afrikan tähteä. Ei sitä perinteistä lautapeliä vaan extremeä tikkuja piilotettu ulos, tuokaa minulle niin saatte karkkia.. Rosvoja toki unohtamatta! Lahjomaton Maria laskee tikkuja.. Niitä oli piilotettu reilu 400 joten niissä oli laskemista että kaikki tuli takas. Osa jäi vielä sinen mettiin, joten jos löydätte niin... :)





Yllätyksiä myös harrastettiin.. Tosin se vasta olisi ollut yllätys että mä olisin ottanut tuo soittimen ja soittanut sitä. nimittäin kitara on jäänyt aika vähälle huomiolle tämän neidin elämässä. Harmittaa koska leireillä olisi kiva osata soittaa. Siitä pisteet entiselle kämppikselle joka opetteli sen taidon. Kateellinen olen...


Mutta joo. ei mulla mitään ihmeellistä ole tapahtunut lähiaikoina. Tänään pääsen Irinan keikalle ja sitä kovasti odottelen. Töissä menee hyvin ja kotona myös. Perheenlisäystä odotellaan marraskuun lopussa tulevaksi. Niin ja siis raskaana en toki ole, vaan työkavereiden kissa sai pentuja ja lupasin ottaa itselleni yhden söpön neidin seurakseni. joten kuvia tulee kun niitä saan otettua!

vapaata

Yritän totutella sanomaan välillä ei. Nyt oon vapailla pitkästä aikaa. Edellsiet vapaat puoltoista viikkoa sitten muutos yhteydessä. Nyt olin jo eilen vapailla ja heti oli tullut työkaverilta kyselyitä töihin. Olin itsekäs ja sanoin ei.
Olen käymässä vanhempien luona, ja ajattelin että nyt saan olla hetken rauhassa. Mutta miksi pidän työpuhelinta päällä.. tyhmästä päästä kärsii koko omatunto. Mutta totesin että turhaan poden huonoa omaatuntoa, koska jo lauantaina olin töissä vaikka piti olla vapailla. Mutta se työpäivä oli kiva kun pääsin tampereelle kuuntelee musaa!

Eilen kävin myös serkuillani saunassa.. hieno oli ja kivaa oli myös nähdä serkkuja. varsinkin kun toinen asuu oikeasti tampereella ja ei oltu nähty pitkään aikaan. mä en ymmärrä miksi se menee aina niin, että kun mä jostain kumman syystä päädyn tampereelle niin serkkuseni on hyvinkäällä tai hesassa.. niin kävi nytkin kun soitin lauantaina että nähdäänkö. Mutta onneksi olin tulossa hyvinkäälle niin nähtiin sittenkin! Maailma on kumma paikka. Nyt vietän laatuaikaa porukoilla mutta toisaalta tekis mieli jo mennä omaan kotiin. Varsinkin kun siellä on vielä paljon tekemistä. Mutta se alkaa jo tuntua omalta kodilta! siitä riemuitsen.
mutta nyt lähden häälahja metsästykseen!

monta asiaa mahtuu yhteen päivään..

Tajusiin et oon tänään hoitanut taas miljoona ja yksi työ ja omaa asiaa.. onneks on tämmöinen työ että pystyy linkittämään omiakin asioita sekaan. Muuten repeäisi perna ja irtoaisi pää jos työpäivän jälkeen pitäis soitella maistraattiin, sähkölaitokselle, vuokranantajalle jne...

Mutta nyt kulutan aikaa, jotta saisin asuntooni avaimet ja pääsisin siivoamaan. Muuten se jää aamuun ja sit ärsyttää kun joutuis ajelee porvooseen pariin eri otteeseen.. joten toivon et Taivaan iskä olis taas kerran mun puolella tässä asiassa..

Mut nyt lähen taistelemaan monistuskoneen kanssa, koska työ aika kuluu vähiin... (niin mikä työaika?) :)

elokuu

Ihan outoa että on jo elokuu. Minne tämä kesä on hävinnyt? Joskus tuntuu että silloin kun oli nuorempi, lapsi, niin kesät oli hirveän pitkiä ja aikaa riitti vaikka mihin. Mutta nyt päivä, viikot jopa kuukaudet katoavat kuin johonkin sumuun.

Vaikka oon mä tehnyt aikas paljonkin tänä kesänä. Uusi työpaikka ja siellä uudet kuviot, leirit jne. Reissuja en oo päässyt tekemään, mitä nyt yhden tutun mökillä olin viiem pe-la. Kivaa oli. Ihanaa päästä pois arjen keskeltä, varsinkin nyt kun vaihdan toiselta leiriltä toiseen. Sai olla vuorokauden ajattelematta yhtään mitään työhön liittyvää. Makoiltiin laiturilla, syötiin, juotiin ja käytiin jopa perinteisillä maalaismarkkinoilla. Yllätyin et keskellä ei mitään oli lauantaina niin paaaljon ihmisiä. Mutta se oli jotenkin hieno fiilis. Tuollaisia pitäisi olla paljon enemmän. Aitoja kohtaamisia ihan tuntemattomienkin ihmisten kesken. Ei netin tai puhelimien kautta vaan kasvotusten, aidosti.
Se herätti taas pohtimaan minne tämä yhteiskuntamme on matkalla. Ehkä sitä ei tiedä kukaan. aika näyttää. Niin kuin yhdessä suosikki Raamatun kohdassa sanotaan: kaikella on määräaikansa, hetkensä auringon alla. Aika on syntyä, aika kuolla. Aika istuttaa, aika repäistä irti.. (tai jotenkin sinne päin)

Tänään oli toisen rippikoulun konfis. ja toi aika istuttaa ja repiä irti sopii jotenkin hyvin tähän päivään. Toivon että me edesautoimme istuttamaan jotain. Ja nyt ne (pienet) rippikoululaiset on repäisty irti tähän maailmaa kasvamaan ja löytämään itse tiensä. Siinä tuntee itsensä niin pieneksi ja mitään saamattomaksi. Mutta nyt meni vakavaksi tämä pohdiskelu. Toisaalta se on hyvä joskus olla vakava. Tuntuu että olen ollut anti-vakava liikaakin. (osa riparilaisista saattaisi olla eri mieltä =) mutta saavat olla)

Huomenna suuntaan taas kohti meren rantaa ja varhisleiriä. Toivon vaan ettei tule levää, koska ei päästä uimaan. Ainakin on luvattu mainiota säätä leirille. Kivempaa olla auringossa kuin vesisateessa!

"Elämä on aika joka pitää elää. Paikoilleen ei voi jäädä!"

paluu arkeen

Jännää miten voi tuntua autiolta ja hiljaiselta oma koti viikon leirin jälkeen. ja varsinkin nyt se on tyhjä kun Ouskakin on leirillä.. Ihan on ollut omituista viettää viikko omissa oloissa. Mutta nyt palasin takaisin sorvin äärelle.. kohta pitäis taas lähtee leireille ja sit alkaakin kunnon leiriputki joten yritän tehdä nyt mahdollisimman paljon ettei tarvii vapailla murehtia..

Eilen kävin Ikeassa. En oo sielläkään käynyt koskaan yksin, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Hamstrasin tavaraa uuteen asuntoon, vaikka en ees tiedä miten nykyinen roina mahtuu sinne. tai mahtuu varmaan mut se muutto pelottaa.. sit kävin ostaa myös imurin ja ruokapöydän tuoleineen. Tosin se pöytä oottelee siel sotkalla elokuun puoltaväliä, en viitsinyt tuoda sitä tonne nykyseen kämppään tukkimaan paikkoja.
Lauantaina olin Tian kaa suomenlinnassa piknikillä.. eihän sitä oltu suunniteltukaan kun pari vuotta.. mutta nyt päästiin. sieltä on nuo kuvatkin! kiitos niistä tialle! ja koko piknikistä!

Tänään pääsen myös suomenlinnaan. Mennään työporukan kaa kattoo tuntematon sotilas! jeejee.. ootan sitä jo innolla! toivottavasti sää vaan pysyy hyvänä. mut nyt täytyy mennä jotta kerkiän kotiin vaihtaa vaatteet..

Sinilevää ja muita merikasveja

Joopa joo. nyt en pääse uimaan kun en alku viikosta mennyt. Pellingissä olen tämän viikon, eli siis Porvoon saaristossa, ja nyt täällä alkoi kasvamaan sinilevälautat.. nyt on jo pientä kasvillisuutta havaittu, joten mun uimiset saa jäädä tältä kesältä. Ainakin siis täällä päin maata. Kuun lopussa on toinen leiri täällä ja sillon mua ei todellakaan saada tonne mereen. sillon meistä ei varman kukaan mee jos nää ilmat jatkuu tällaisina. mutta leirielämä on muuten hyvin viihdyttävää. Nyt menen taas leikkimään lasten (?) kanssa jotain kivaa ponileikkiä ;)

minusta tuli muuten ihmisten kalastaja!

oppituntien suunnittelua

mikä siinä on, että nyt kun olis aikaa suunnitella hienot ja mahtavat spektaakkelit leireille niin ei vaan saa aikaseks mitään. Ja sitten kun tajuaa että on enää muutama päivä leiriin (joista toinen alkaa ens maanantaina), iskee paniikki ja sitten tekstiä alkaa tulla. Mutta se vaan ei ole sitä hienoa ja mahtavaa spektaakkelia vaan ihna perus juttuja.

Mutta onneksi on kämppis jonka ideoita voi surutta ryöstää samalla kun molemmat työstää ajatuksiaan juttelemalla... joten kiitos ja anteeksi sinulle Ouska!

Nyt lueskelin aikani kuluksi lehteä, josta bongasin kirjoitusken radikaalista rakkaudesta. Ja huomasin että tuostahan saan ihmissuhde tuntiini oivaa sisältöä. Se kun on vielä tekemättä. Joten joskus myös taukojen pitäminen kannattaa!

Etsitään kotia..

Hip hurraa!!
mä löysin itselleni uuden kodin! vaikka toistaiseksi siellä asuukin joku toinen niin se tuntui jo heti kodilta! Nyt tekis vaan mieli alkaa sisustaa ja ostaa uusia tavaroita ja ja ja päästä muuttamaan.. mutta vielä pitää odottaa hetki. ja toisaalta kämppiksen kanssa on sen verran mukavaa että mieluusti vietän espoossa vielä tovin aikaa.

Juhannus tulee, ja mä en osittain tajuu miksi! tai siis teidän kyllä joo, ja onhan se kivaa että mullakin on neljä vapaapäivää mutta silti... Toisaalta on kivaa päästä äidin lihapatojen(?) äärelle mökille karkuun kaupunki elämää ja nähdä ihmisiä ketä nään ihan liian harvoin(!). Joten onhan se juhannus siitä hyvä olla olemassa :)

Mutta nyt jatkan taas riparien tekoa (tosin ne on aika hyvion jo kasassa..) pientä viilausta enää ja sit oon tyytyväinen.. syksy onkin sit vaikeampi pala purtavaksi varkkarileireineen ja reppuposteineen.

viikonloppu

Onpas kivaa kun pitkästä aikaa on löhöily viikonloppu. Oon vaan ollut kotona, ja viettänyt laatuaikaa, ilman tv:tä ja kaikkea muuta sähellystä. Viime viikonloput on mennyt mukavasti töissä, mutta nyt oli jo aika olla ihan vaan kotona.

Kummasti sitä saa aikaseksi kun on kokonaiset kaksi vapaapäivää. Ja tuo muukin elämä alkaa näyttää järjestyvän. Itse en ole kauheasti jaksanut sen järjestymisen eteen tehdä, vaikka mielessä onkin ollut että pitäis tehdä ja pitäis... Mutta nyt on aikas hyvä fiilis ja toivon että tiistain jälkeen olis kanssa. Muuten en tiedä mitä teen. Mutta onneksi on vielä pari kuukautta aikaa yrittää hahmottaa omaa elämää. Tosin elämä jatkuu sen parinkin kuukauden jälkeen.. :)

Miten ihmeessä ihmiselle voi puolentoista vuoden aikana kertyä ihan hirveästi kaikkea tavaraa? Silloin kuin muutin oli paljon helpompaa, tosin osan tavaroista jouduin ostamaan (kuten sängyn) ja nyt ne kaikki aiheuttaa murheita. Tosin en niistä luovu. Onhan se kivempaa nukkua sängyssä kuin lattialla..
mutta nyt pyykin pesuun, jotta tämänkin sunnuntai olisi kunnolla pyhitetty!

kevätretki

Kuvasta kuuluu kiitos Ouskalle! Oltiin tämän
vuoden kevätretkellä suhteellisen myöhään,
tosin näitä kevätretkiä on tässä tullut tehtyä useampiakin. Mutta eilen löytyi sellainen helmi ihan kodin vierestä (tosin ihan on suhteellinen käsitys) että hiukan harmittaa ettei sitä oltu löydetty jo aikaisemminkin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. No kuitenkin. pari tuntia vierähti kameroiden kera ja tuollaisen nätin kuvan ystäväiseni nappasi muun muassa...

leirielämää

Tänä kesänä saan otettua takaisin viime kesän leirielämisessä. Viime kesänä kun en ollut yhdelläkään leirillä niin nyt niitä tulee roppakaupalla. Onneksi löysin paikkani työelämässä ainakin nyt hetkiseksi aikaa. Saa nähdä miten pitkä visiitti tästä tulee Porvoossa. Huomenna alkaa ensimmäinen (tai itse asiassa kaksi ensimmäistä) rupeama.. Kun on kaksi leiriä putkeen, porukka vaan vaihtuu tiistaina. Kovin on vielä hakusessa kaikki käytännöt mutta kai ne siitä soljuu kun vaan antaa soljua.

Pakkaaminenkin on aina vaan helpottunut vuosien varrella. Muistan kun ekoille leireille oon ottanut kauheasti ylimääräistä tavaraa, mutta nyt jo osaa suodattaa melkein kaiken turhan pois pakkaamisvaiheessa. Ja se mikä unohtuu niin sitä ei tarvita. Tosin leirikeskus on niin lähellä keskustaa että tarpeen vaatiessa sieltä pääsee hakemaan puuttuvia osia. Näppärää

nihkeetä

Miksi pitää olla kosteaa? on ihan kivaa että on lämmintä jo näin aikaisin, mutta pakostakin alkaa miettimään, mitä tästä seuraa..
Meillä on siis toimistossa niin kosteaa että printterit alkaa kohta hajoamaan. Ja kosteusmittari näyttää yli 100%:a. Joten älkää tulko sanomaan että me valitetaan turhasta! Lisäksi täällä sisällä on ihan järettömän kylmä. Tai no ei täällä pakkasta oo mutta pakko pitää pitkiä hihoja, ja sitten kun menee ulos niin paistuu. Hieman nurin kurista tämä tämmöinen toimisto elämä.

Muuten on kyllä kivaa olla välillä toimistossa, vaikka kaipaankin sitä että päivittäin olin ulkona 2-3 tuntia. Ja myös päiväunia on välillä ikävä. tosin ei niin paljoa kun olin kuvitellut. Illalla pyörii kaiken maailman ajatuksia töistä ja työn ulkopuolelta mutta viime aikoina olen nukahtanut aikas nopeesti kun pää on kokettanut tyynyä.

no niin. jatkan taas noita oikeiden töiden tekemistä!

mietityttää

Huomasin äskön että aloin luomaan itselleni blogia. katsotaan nyt miten kauan tätä innostusta jaksaa. toisaalta kauhean kätevää kun voi sanoa että lukekaa sieltä mitä mulle kuuluu, en nyt jaksa enää kertoa.. nyt tuntuu että koko ajan saa olla kertomassa mistä tuun ja kaikki muutkin perustiedot. Mutta ehkä se rauhoittuu kun tämä naama on tällä työpaikalla tuttu. Nyt on vielä niin kauheasti uutta asiaa opittavana ja omaksuttavana että en tajua edes kysyä kaikesta. mutta kyllä tämä tästä.. pessimisti ei pety mutta aion olla optimisti!