Marraskuu

Vielä kerkeää kirjoittaa siitä että pitkästä aikaa marraskuussa on paaljon lunta! tosin mua pelottaa että ne kerkeää sulaa pois ettei voi nauttia valkoisesta joulusta. Mutta onneksi toivossa on hyvä elää. :)

Tosin autonomistajana ja näin päivänavaus viikolla en nauti tuosta lumesta olenkaan. Eilen kaivoin autoa metrin kinosten alta noin puol tuntia ja sittenkin jäin jo jumiin.. Onneks tuli naapuri apuun et sain työntämällä auton pois liukkaasta "kuopasta" jonka olin kerennyt tekemään ;) Myös pikkutiet ja liukkaus/sohjo on mielenkiintoisia yhdistelmiä. Maanantaina kun olin päässyt Jakariin asti, puuttui osa koulun oppilaista koska metsässä asuessaan olivat jääneet lumen saartamiksi tai ainakin koulumatkat venyi. Tänään todistin parin bussin ojassa oloa (tavallisia henkilöautojen määrää en viitsi edes mainita). Joten on se sitten ihmeellistä tuo lumi näillä leveysasteilla! sanokaa muut mitä vaan!

Ei tässä muuta. Sunnuntaina voi sitten jokainen 9.45 lähtien katsellä lähetystä Porvoon tuomiokirkosta kun ensin on käyttöönotto siunaus ja sit messu. Sieltähän voi jopa löytää tuttuja :)

leaf will fall

Jaahas, taas on aikaa vierähtänyt.
Tuntuu että vastahan mä päivitin tätä ja nyt huomasin et siitä on jo yli kuukausi. Lokakuu on melkein lopuillaan ja jouluun on alle kaksi kuukautta. Niinpä, vierivä kivi ei sammaloidu. Ainakin musta tuntuu et oisin kuin kivi joka vyöryy kalliota pitkin alas, vauhdin vaan kiihtyessä. Työt on vienyt mennessään, oon ollut pari viimeistä viikonloppua leireillä, onneks nyt ne on leireilty tältä vuodelta. Mut muitakin töitä on kuin leirit,vaikka ne ehkä viekin tavallista enemmän voimia. Tällä hetkellä paahdan yhdentoista päivän putkea ja sit yhden vapaan jälkeen olis kuus työpäivää. Mutta kyllä tää rupeaa tästä helpottamaan mitä lähemmäs joulua mennään.

Tosin sitten alkaa jouluressit ja mitä lahjaksi ja äh.. ei jaksais. ja tuomiokirkon uudelleen siunaaminen. se vasta aiheuttaakin töissä kiirettä. siis muilla :)
Mutta kauheen kiva ajatus siitä et tapaninpäivänä kun oon töissä, oon ekaa kertaa töissä tuomiokirkossa. Jo aiemmin pääsen sinne laulamaan! tervetuloa vaan Varia Vocen joulukonserttiin perjantaina 19.12. klo 19.00 Porvoon tuomiokirkkoon! ja sitä ennen saatetaan näkyä telkassa tuomiokirkon siunaamisessa+messussa ekana adventtina.

mut se noista työjutuista. Oon löytänyt itselleni sopivan liikunta muodon. Nimittäin vesijuoksun. On niin ihanaa kun saa kerättyä itsensä ylös sängystä ja mentyä uimahallille (yleensä) torstaiaamuisin. Sitten pirteänä töihin. Jaksaa ihan erilailla. :) toivon vaan et jaksan tätä viel keväälläkin. Ja toivottavasti saan edelleen pitää porvoossa juoksu toverini. mut katsellaan sitä sitten kun on sen aika.

Yritän saada kämpästä kuvia tässä jossain vaiheessa. Eilen aloin ottaa kuvia ja kamera simahti. se piti outoa ääntä et täytyy toivoo et se oli vaan et akku loppui. Mut haluisin muutenkin uuden ja paremman kameran. voi olla et joutuu kirjoittaa joulupukille listaa.. :)
Muuten muutto meni suht kivuttomasti. Outoja ääniä oon kuunnellut mut nyt hissin yms ääniin on jo tottunut että ei enää häiritse, edes yöllä! Ja iso vaatehuone on niiiin luksusta että oon ihan sekaisin ollut. Ikeassa käynnin jälkeen (kiitos Ouska) oon saanut sitäkin kuntoon. Vielä kun joku lainais poraa et sais muutamia hyllyjä seinään niin olis jo aika jees juttu.

Mut nyt taidan lähteä etsimään shamppoita ja muita uimakassista, koska kohta nukkumatti kutsuu. vielä pitää jaksaa putkesta ne viimeiset kolme päivää! ja kaiken lisäks viel on aamunavaus viikko! ja lauantaina pyhäinpäivä. Ei muuta kun hautausmaalle kynttilän valoa ihastelemaan!

voikaa hyvin

Syksyn satoa

Sitä ollaan taas muuttamassa itseään, kissaa ja kaikkia miljoonia tavaroitaan toiseen osoitteeseen. Tavaroita on oikeesti kertynyt oikeesti ihan liikaa elämän aikana. Mistä niitä tulee? Omasta mielestä en ole haalinut niin paljoa kuin mitä nyt olen tän viikon aikana pakkaillut pahvilaatikoihin, jätesäkkeihin ja muihin muuttoa helpottaviin pakkauksiin. Onneksi tää muutto tapahtuu saman kaupungin sisällä ja matkaa ei tuu olemaan kuin joku pari-kolme kilometriä joten siinä mielessä on helppoa. Voi vaikka ajella parikin reissua. Viime muutto meni niin et pakattiin kaikki pakettiautoon ja peräkärryyn ja ajeltiin Espoosta Porvooseen.

Nyt lähden taas varhisleirille maistamaan leirielämää. Edellisestä leiristä onkin jo kulunut peräti kuukausi joten on korkea aika leireillä :) Kissan jätin elämään viikonloppua pahvilaatikoiden keskelle. Toivon vaan että kaikki on edelleen laatikoissa mitä oon laatikoihin laittanut. Onneksi työkaveri lapsineen lupasi käydä ruokkimassa Nuuskua ja samalla varmistaa ettei se riehu siellä liikaa.

Mutta on vaikea miettiä et mitä viikossa tarvii et mitkä kaikki voin jo pakata. Ens maanantai on vapaa ja silloin ajattelin ryövätä firmalta muutaman muovilaatikon mihin alan pakaamaan astioita ja muita tavaroita joita en cittarin banaanilaatikoihin uskalla pakata.

Eilen hain yllämainitulta työtoverilta (ja hänen äidiltään) omenoita, joita sitten keitin hilloksi ja suurin osa on viel auton takapoksissa odottamassa syömistä tai mitä keksinkään niistä tehdä. Ainakin omenapiirakkaa.. Mutta syksy on ihanaa aikaa. Varsinkin kun uuteen asuntoon on tulossa pakastin (siellä sitä ei siis ollut, onneksi iso-täti luopui omastaan) niin saa kaikkea kivaa pakkaseen talven varalle!

Mutta nyt lähden katsastamaan onko isosia jo saapunut ja haen laulukirjat ja kitaran ja palloja ja ja ja... :) ja sitten riemulliseen viikonlopun viettoon, josta ei puutu hälinää, vilskettä ja menoa!

koti

Löysin itselleni uuden kodin. Se on kiva.. kerron joskus myöhemmin tarkemmin millainen se on, nyt päälimäisenä mieleen jäi iso ja lasitettu parveke, iso vaatehuone ja muutenkin oikein kivan näköinen paikka jota ainakin hetken aikaa aion kutsua kodiksi. :) nyt siis tulee taas muuttolaatikko elämää syys-lokakuun vaihteessa. mut ehkä sen taas kestää. en vaan tajuu miten paljon tavaraa mulle on kertynyt. pitää ehkä hieman rankata sitä.

Työt on taas alkanut tohinalla ja jotenkin nyt pystyy menemään niihin syvemmälle kun tietää et pitemmän aikaa pysyy paikoillaan. Saa rauhas kehitellä kaikkee uutta ja mielenkiintoista. Katsotaan mitä keksitään.

Mua harmittaa ihan tajuttomasti se, että mun digioxin kauko on ollut rikki jo pari viikkoa. en tiedä mitä sille tapahtui mut yht äkkiä se lopetti toimintansa ja nyt sit pitää vaihtaa itse boxista. mut se on rasittavaa kun kaikkia toimintaja ei sieltä saa. pitää ehkä ostaa uusi. nyt kun pitäis olla takuuvuokrat ja muut. Mä oon sen jo päättänyt et jos mä joskus saan viran niin hankin heti ku mahdollista oman kodin, siis oman (tai pankin viel siinä vaihees) koska sit ei tartte maksella jollekin muulle vaan kaikki on kotiin päin. Nyt pitää vielä hetken aikaa ainakin jaksaa näin..

jakselkaahan tekin siellä! Voimia syksyyn!

mihin meni heinäkuu?

Tuota otsikon ajatusta olen pyörittänyt mielessäni paljonkin. Miten voi olla et hypättiin suoraan kesäkuusta elokuuhun, se heinäkuu jäi vaan johonkin, taas kerrankin. Tosin syynä voi olla se että oon ollut taas töissä juhannuksesta lähtien joten kauheasti ei oo kerinnyt miettii kesää tai tekee mitään perinteisiä kesäjuttuja. Mökillä oon käynyt tänä kesänä tasan kahdesti. yhden yön kesäkuussa ja toisen yön pari viikkoa sitten kun kävin moikkaa siellä siskoja.

Siskoista puheen ollen, oltiin seuraamassa rallia Jyväskylässä.. tai no en tiiä voiko sanoa et oltiin seuraamassa. Kyllä me tiedettiin ainakin melkein koko ajan mikä on kokonaistilanne ja nähtiin muutama ralliauto ja kuski, mut muuten lauantai päivä meni terasseilla höpötellessä.. hauskaa oli, sitä en voi kieltää. varsinkin kun ikää tuli taas viikonlopun aikana nauramisen takii roimasti lisää.

Mä oon myös laiminlyönyt tätä blogia, kävin vaan ilmoittamassa et työt jatkuu mut muuten en oo kirjotellut mitään uutta. Olen hyvinkin iloinen et saan jatkaa työssä mitä teen, tykkään siitä ja jotenkin vain viihdyn ja tunnen olevani kotonani täällä. siksi huokaisin lisäajasta. saapa taas ajatella mitä tapahtuu joskus myöhemmin.
Sitä joskus haaveilee, ja itse asiassa aika useinkin, omasta kodista, siis ihan omasta mitä sais itse remontoida ja sais tehdä juuri sellaisen kodin kun haluaa. mut se vie vielä vähän aikaa. mut sillä välin saan iloita niistä ystävistä jotka pääsee toteuttaa unelmiansa! hyvä niin!

mutta nyt innolla kohti syksyä ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. :)

Työ

Työt jatkuu varhaisnuorisotyönohjaajana aina tammikuulle 2010 asti. ja ties vaikka siitäkin pidempään.. Mutta edelleen mut tavoittaa Porvoosta, saa tulla kyläilemään!

Kesä

loma on alkanut ja jatkuu vielä juhannukseen asti.. Pahoitteluni etten ole silti saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tänne. Tuntuu että niin paljon on tapahtunut viime aikoina.

Ensin juhlin 3 serkkuni valmistujaisia/yo-juhlia sekä myös yhden ystävän valmistumista ammattiin.
Sitten kuulin suru-uutisen isoisäni pois nukkumisesta ja vietettiin myös hautajaisia. Siinä välissä kävin lomailemassa mökillä auringon alla.
Ja nyt tänään tulee päätös työn jatkumisesta/loppumisesta. Eli siitä jatkanko Porvoossa vielä seuraavat reilut 1 1/2 vuotta vai pitääkö kiiruusti etsiä uutta paikkaa missä palvella taivaallista työnantajaa..

Joten kirjoittelen kyllä kunhan saan pääni ja asiani järjestykseen.. Koittakaa malttaa! :)
Toivotaan että aurinko tulee taas myrskypilvien takaa näkyviin.

Hätäilyjä ja pettymyksiä

Mietin tuossa kun luin taas kerran kommentin edelliseen tekstiin, et mä oon sellainen että kun saan pääsiäismunan käsiini, niin avaan sen niin et saan ensimmäisenä sen keltaisen säiliön käsiini ja kokoan sen lelun. Toki saatan syödä suklaata jo siinä sivussa, mutta vasta kun nään mikä lelu sieltä tuli ja petyn, syön sen suklaan. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa et säästän sen naminamin suklaan sen pettymyksen hävittäjäksi. Nyt mulle jää hyvä mieli siitä suklaasta eikä pettymys lelusta..

Muutenkin oon miettinyt viime aikoina sitä kuinka hätäileväinen mä oon. Aina on muka kiire kaikkialle tai saada joku juttu valmiiks tai vaan saada joku juttu käsiini. Miksi en osaa ottaa rauhallisesti. Ne jotka on ollu mun kyydissä kun ajan autoa varmaan ymmärtää mistä puhun. Aina pitää valita se kaista mikä menee nopeiten, vaikka varmasti se toinen menee yhtä nopeesti tai ainakin perille. Yllätin itseni viime viikon torstaina kun menin otaniemeen, niin valitsin heti sen vasemman puoleisen kaistan ettei tarvii vaihdella lopussa, ja vaikka se meni törkeen hitaasti en lähtenyt pomppimaan kaistalta toiselle. Niille jotka eivät tiedä kuljin siis kehä1:stä aina lahden väylältä otaniemeen. en tosin osaa sanoo kilometreissä.. paljon kuitenkin :)

Nyt kun on näin nättejä päiviä ollut viime aikoina niin mietin jo kesää ja kaikkia kivoja juttuja mitä voisi kesällä tehdä. mutta kun on niin paljon muttia ja josseja matkassa mukana. Välillä tosin on kiva jossitella.. Työpiirissä olen sitä tehnyt viime aikoina kun tuo syksy ja töiden loppuminen lähestyy.. vai lähestyykö, jos ja jos ja jos..
Työtoverin kanssa on kiva jossitella et jos syksyllä niin jos ja jos.. Nyt se tuolla hakkaa päätään kun juhatapio on asunut sen päässä kohta kaksi viikkoa eikä tule millään ulos vaikka on yritetty jo vaikka mitä :) ihmisen pää kun on mitä ihmeellisin. Se on tullut todetuksi tässä viime aikoina vaikka kenen kanssa.

Mut joo tuli vuodatus, ehkä jaksatte, tai sit ei. JOS jaksoitte niin kiva. Toivottavasti kesä tuo tullessaan paljon ystävien kanssa tekemistä, aurinkoa, lomaa, vähän töitä, uimista, matkailua, helpotusta ja silmäniloa ;)

aurinkoisia päiviä kullekin!

Huhtikuu

Miten nopeasti voi viikko mennä? Vasta viikko sitten meillä oli maailman kolkat niminen kansainvälinen kasvatustapahtuma kaikille 16 riparin nuorille ja nyt siitä on muka jo kulunut viikko. En meinannut uskoa kun tuli jotain puhetta eilen työtoverin kanssa perjantaista et siis eilen oli perjantai ja viikkoa aiemmin käynnistettiin kolkkia ja nyt oon vapailla..

Mä oon oikeastaan taas hukannut yhden päivän johonkin massaan. Mut välillä ehkä voi suoda itselleen päiviä ettei tee mitään. Tai oon mä tehnyt, leivoin, siivosin ja vaihdoin kaverin avustuksella lamput neljän metrin korkeuteen.. ne kun paloi lampusta jo melkein heti syksyllä kun muutin. Lamput katossa ei siis ole miun vaan oli täällä valmiiks. Nyt se näyttää siltä et melkein tippuu alas, joten täytyy soittaa talonmiehelle maanantaina. samoin saa kattoo mun jääkaappia kun se pitää kovaa ääntä ja palohälyytintä!
Taas pitäis siis saada aikaiseksi soittaa ja ottaa yhteyttä. Onneks on maanantain vielä vapaa niin on koko päivä aikaa :)

Tässä joku aika sitten sain aikaiseksi soitettua eläinlääkärille ja Nuusku leikattiin torstaina. Sain iltapäivällä paljon riemua ja huolta kun kaveri käveli kuin humalassa. Vähän se oli söpö. Samalla lekuri totes et sillä oli edelleen korvapunkkeja (osasin odottaa) ja veti siltä muutaman maitohampaan pois kun toiset hampaat oli jo tulleet.. Joten täyden palvelunhoito yhdellä nukutuksella. Mietin vaan et saankohan mäkin nukutuksen sitten joskus kun viisaudenhampaat pitää ottaa pois. muuten en ehkä suostu siihen tuoliin istumaan :)

Oon myös miettinyt viime aikoina paljon tulevaisuutta. Meille valittiin kuluneella viikolla myös uusi pappi, joka todennäköisesti tulee siis meille nuoriso- ja rippikoulutyöhön ja se sai miettimään syksyä ja missä olen silloin. Työtarjous melkein tuli pääsiäisenä puhelimeen. tai siis tulikin ilmoitus että yksi virka olisi taas auki. Mut edelleen mietin että missä on mun paikka. Voisiko joku kertoa sen mulle? Se olis meinaan kiva juttu. Kun itse epäilen ja en saa aikaiseksi taas mitään. En mielellään kyl lähtis Porvoosta kun oon tänne kotiutunut niin mielettömän hyvin. Kerrankin on sellainen olo et olen kotona. Vaikka siis jos tänne jään niin varmaan etsin uuden kämpän, koska tän hinta on hiukan turhan kallis..

Mutta jos joku osaa vastata mun kysymyksiin (taas kerran) niin saa ilmoittautua! hakemuksia otetaan vastaan :)

hyvää kevättä vaan kaikille! Toivottavasti se tuli jäädäkseen!!

seinäjoki

Tuli siis käytyä Seinäjoella… Oikea pääsiäisen vaellus J Pitkänä perjantaina olimme kuuntelemassa Scandinavian music groupin keikkaa rytmikorjaamolla.. mieletön keikka olikin. Harmi ettei ole sieltä kuvia tai ihmisistä kenen kanssa olin.

No tässä kuvassa on nyt kuitenkin Lakeuden ristin kirkko,
oikein Alvar Aallon suunnittelema..







Ja tässä sen korkean korkea kellotapuli.. Olisi ollu mahtavaa, mielenkiintoista päästä käymään mutta kokeiltiin jokaikistä ovea kirkossa ja tapulissa ja ne oli kiinni. Hiukka saattoi vartiamiehiä naurattaa jos kattovat nauhoja mitä videokamerat on kuvanneet.. meidän jälkeen sinne tuli yksi täti/mummo joka myös testasi kaikki ovet mutta joutui myös poistumaan paikalta :)






Takaisin tulo matkalla ja osittain myös mennessä opetin kissaneitiä olemaan valjaissa. Ja Nuusku innostui olemaan lumella! Se tutki mielellään eri paikkoja kunhan selvisi ensi järkytyksestä ettei ollakaan kotona. Mutta toipui myös suhteellisen hyvin. Kotiin palatessamme olin tyytyväinen reissuun ja Nuusku siihen että tultiin kotiin. Se söi ruokakipon heti tyhjäksi, kun reissussa oli selkeästi liian outoa syödä..

Mutta tämmöisiä kuvia nyt tähän kohtaan! Toivon että san pian lisää kuvia niin voin kertoa miten neiti temppuili hotellihuoneessa :)

Pääsiäinen

on jo nyt!
Mielessäni olen viime päivinä miettinyt usein niitä aikoja kun joka pääsiäinen kului Hyvinkään salissa ja passiodraamassa. Nyt on ollut jo muutama vuosi etten ole ollut mukana tai sitten sitä ei ole tehty ja se on ollut ihan outoa. Viime vuonna en ees muista mitä tein pääsiäisenä. Todennäköisesti vaan lööbasin kotona kun kerrankin oli päiväkodista vapaata. Jos joku tietää mua paremmin, niin saa valoittaa!

Tänä vuonna olen päässyt mukaan työn ja kuoron kautta hiljaisen viikon tapahtumiin. Palmusunnuntaina olin jakamassa ehtoollista, maanantaina kuoron kanssa hartaudessa laulamassa ja eilen oltiin käpynuorten (k-18 klubi) kanssa hiljentymässä Jeesuksen tutkittavana olon hartaudessa. Tänään olen saanut olla mukana lasten pääsiäiskirkossa, sain peräti olla sotilas. Sitä roolia harvemmin olenkaan saanut esittää :)

Huomenna kiirastorstaina olisi tarkoitus lähteä Seinäjoelle. Toivon että jossain vaiheessa sielläkin käy kirkossa tai jotenkin pitää yllä tätä "putkea". Tosin odotan myös keikkaa mikä on pitkänperjantain illalla. Ja se on ihan jotain muuta kun kirkkokeikka...

Joten matkailu siis jatkuu.. tosin tällä kertaa siis Suomen rajojen sisäpuolella! Vaikka matkatoverini kanssa ollaan ennenkin löydetty itsemme paikoista missä ei olla koskaan käyty! Nähtäväksi jää mihin päädytään.. kerron sitten kun olen saapunut takaisin :)

Oikein riemullista ja hyvää pääsiäisaikaa jokaiselle lukijalle

maas on hanki ja järvet jäässä

Tosin en nyt tiiä et miten jäässä ne järvet on, mutta kun niitä viime viikonloppuna katselin yläilmoista niin hienolta ne näytti.. Tosin kauheita railoja meni ainakin tampereen seudulla joten mua ei ehkä järven jäälle sais ku kirveen kanssa uhaten. Meren jäälle en suostuis ehkä silloinkaan. Älä pliis tuu kokeilee..
mut joo ainakin täällä lunta tuiskuttaa ja ilma on kuin morsian (työtoverini totesi juuri kun tuli töihin, joo kirjoitan tätä työajalla, ai mut eihän mulla oo työaikaa, siis jatkan) mutta katsotaan nyt miten kauan se siellä maassa pysyy..

Mut hiukan pelottaa kun tulevana viikonloppuna edessä on tuollainen 50 nuoren isoskoulutusleiri niin jos ulkona on taas litrakaupalla loskaa niin siinähän sitä sitten taas ollaan. Ja kaiken lisäksi olen ehkä kipeeksi tulossa. ei kiva. en tyksi lainkaan. varsinkin kun työtoveri joka on lähdössä kanssani leiriä pitämään ilmoitti kans eilen et ehkä on kans kipee. Joten Jätte kiva sanon minä.

Mietin myös kaikkia riparijuttuja ja kesän varhisleirejä mut outoa miettiä kun nyt se talvi sitten tuli. Voisiko muuttaa pääsiäisen jouluksi? sama heppuhan niissä molemmissa on päähenkilönä, joten miksi ei. mä alan ehkä koristelee joulukuusta ja laitan joululaulut raikumaan tänään kotona! kuka mua estää? pääsiäistä voin sitten viettää vaikka loma viikoilla ennen juhannusta.. tai unohtaa vapun ja virpoa kadunkulkijoita silloin..

Tosin pitihän mun viime perjantaina lähteä etsimään sitä tulevaa ukkoani tuolta kaduilta, mutta karkasin tampereelle (tai pirkkalaan) ja sieltä Dubliniin.. Ei sitä miestä sieltäkään löytynyt. Pitää ehkä etsiä kauempaa!

Emmalta vein idean.. oon jo jonkun aikaa (siis uuden vuoden yöstä) miettinyt, että tänä vuonna täytän 25 vuotta. Ja silloin olen siis lähempänä 50vuotis syntymäpäivääni kuin omaa syntymääni, ja se hieman pelottaa. Koska musta on tullut näin vanha. Tosin eräs ystäväni sanoi että ajattele niin päin että vielä tämän vuoden olet lähempänä omaa syntymääsi kuin viittäkymmentä ikävuotta.. ja se helpotti heti! joten kiitos siitä!

mutta siis siihen idean viemiseen.. wikipediasta löytyy kaikkea hyödyllistä (?) tietoa 13. joulukuuta on tapahtunut vaikka mitä mutta poimin tänne muutaman:

1294 – Pyhä Celestinus V luopui paaviudesta.
1941 – Toinen maailmansota: Unkari ja Romania julistivat sodan Yhdysvalloille.
1996 – Kofi Annan valittiin YK:n pääsihteeeriksi.
2003 – Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein pidätettiin.

syntyneitäkin oli vaikka kuinka monta

1816 – Werner von Siemens, saksalainen keksijä
1925 – Dick Van Dyke, yhdysvaltalainen näyttelijä
1932 – Kalevi Hämäläinen, suomalainen hiihtäjä
1967 – Jamie Foxx, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja
1981 – Amy Lee, yhdysvaltalainen laulaja ("Evanescence")
tässä niistä muutamia

on myös päässyt ajasta ikuisuuteen (kenties)

• 304 – Pyhä Lucia
• 1124 – Calixtus II, paavi
• 1466 – Donatello, firenzeläinen taiteilija ja kuvanveistäjä
• 1784 – Samuel Johnson, englantilainen kirjailija ja sanakirjan tekijä
• 2001 – Chuck Schuldiner, yhdysvaltalainen muusikko ("Death")

13. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 347. päivä (348. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 18 päivää.

13. joulukuuta vietetään Lucian päivää.

Mutta onneksi tuohon maagiseen päivään on vielä paljon aikaa

Helmikuu

Ja yhtä masentavana jatkuu kuin mitä tammikuu oli. Tosin se että olen taas leirillä piristää oloa kummasti. Eli aloitin ensimmäistä kertaa koko riparin, tai siis olenhan ollut monesti mukana alusta alkaen isosena ollessani, mutta nyt siis työntekijänä. Sain olla mukana kun nuoret haki leireille, kun niille postitettiin päätös mille leirille he ovat päässeet, ja nyt olemme Pellingissä 23 nuoren kanssa. 25 on kokonaismäärä, mutta muutama uupuu tältä leiriltä. Sitten saan seurailla koko kevään näiden nuorten matkaa ja kesällä leiriä ja konfirmaatiota. Mahtavuutta. Ainakin siltä tuntuu, sillä ryhmä on mieletön. Ekasta illasta lähtien porukka on mukana ja laulaa, leikkii ja osallistuu täysillä. Hienoa!

Eilen kun tultiin Pellinkiin satoi lunta, mutta illalla se muuttui taas vesisateeksi, ja arvaatte varmaan miltä nyt näyttää.. aivan, masentavalta!

Onneksi pääsen kuukauden päästä hetkeksi Dubliniin ihmettelemään Irlannin säätä. Jos se reissu vaikka vähän piristäisi tätä synkkyyttä. :) Muuten kyllä elämä pitää niin kiireisenä ettei kerkeä mihinkään synkkyyteen vaipumaan. onneksi.

On ollu niin kiire etten ole kerennyt vielä hankkia edees kirjastokorttia, minä joka luen koko ajan.. outoa.
Mutta nyt menen jatkamaan nuorten kanssa pohdintaa siitä mitä he tietävät ennakkoon näistä "meidän asioista" :)

voimia kaikille vesisateiden jatkuessa...

Tammikuu

on jo kohta mennyt. Tänään kun lähdin liikkeelle, niin tuntui lähinnä maaliskuulta. Oli sellainen kuulas, kirkas kevätpäivä, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Toisaalta oli ihan p***n liukasta ja kun lähin buutseissa niin meinasin mennä nurin koko ajan. Mutta sitten pääsin auton kyytiin :)

Miksi? Olen sitä kysynyt viime aikoina itseltä ja muilta. Miksi on samanlainen sää kuin syksyllä, mutta toisaalta samanlainen sää kun keväisin pääsiäisen aikoihin. Olisi kiva jos olisi lunta, tai ainakin ettei sataisi vettä. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kunnolla, sillä pidän talvesta.

Mutta, oltiin työporukalla Narvassa, Virossa viikko sit ma-ti. Se sijaitsee Narva-joen rannalla, niin että joen toisella puolella oli Venäjä. Huisi matka oli.. Saatiin (?) tutustua Narvan hotellikultturiin, uskottehan että kokki oli paistanut lihan niin kypsäksi ettei se ollut enää punaista (ja tämä info siksi että oli ilmoitettu että mukana on muutama jotka ei syö punaista lihaa!). Illan vietto jatkui sitten ihan vaan omalla porukalla, sillä ei pahemmin tehnyt mieli lähteä tutustumaan paikalliseen elämään.. plus et oli maanantai.

Tiistaina koettiin vallan jotain muuta. Me mentiin palavan kiven kaivokseen. Opas oli aivan mahtava, yli 70w inkerin suomalainen joka osas kertoo asiat hyvin ja huumorilla, oli siis itse työskennelly kaivoksessa jotain 50 vuotta.. Mutta tunnin siellä olon jälkeen iski ahdistus. Ei mitään tietoo mistä pääsee pois, meitä oli kuljetettu sikin sokin, vaikka se museokaivos olikin vaan 300metriä pitkä.. Sen 300metrin ulkopuolella oli 6kilometriä pitkä, 4 kilsaa levee ja 3,5 metriä levee kaivos joka oli suljettu betonilla. Meille kerrottiin että se muu kaivos (6x4x3,5) oli nykyään täynnä VETTÄ!! joten voitte kuvitella et mä näin sielun silmillä kuinka se betoni minkä vieressä seistiin murtui ja koko se vesi massa syöksyisi sieltä mein päälle... Plus etten uskaltanu katsoa ylös missä osittain homeiset ja lahot tukipuut oli..
Se opas istutti meidät viel kaivosjunaan ja kuljetti sillä reilun pätkän eteenpäin.. sekin oli pelottavaa kun istuin bussikuskin kaa samassa kopissa (ne oli pienet, hyvä ku 4 mahtui olee ja piti olla pieniä!) niin se kuski meinas laittaa ovet kiinni.. sellaiset ruosteiset metalliovet.. huusin kurkku suorana.. =) oli kuulemma kuulunut toiseen päähän junaa... mut tuska et oli kokemus.

Ja nyt on hyvä sanoo, et oikeesti oli ihan kiva kaivoskäynti. siis tuskin tulisin koskaan menemään muuten tuollaiseen kaivokseen.. joten kiitos työpaikalle elämyksestä!

Löysin tällaisen vanhan kuvan joka sopii tunnelmaan... sillon oli vielä lunta

Vuoden vaihtuminen

Paljon hyvää jäi käteen vuodesta 2007.

Aika kirjaimellisesti nimittäin :

Nuusku

Kissa neiti on kasvanut ihan hirmuisesti joululoman aikana. Tosin on vaikea sanoa kuinka paljon neiti painaa, koska mä en tunnetusti omista vaakaa :)
Nyt pitäisi pikku hiljaa varata eläinlääkäriä ettei tule lisää kissoja ja samalla hakee rokotukset ynnä muut..

Myös työpaikan vaihto tapahtui viime vuonna. Päiväkoti Esikko jäi taakse ja Porvoon seurakunta sai yhden höntin joukkoonsa. Onnekas minä, sillä se lauluharrastus mikä aikoinaan jäi Hyvinkäälle sai taas jatkoa kun löysin Varia Vocen!
Lisäksi olen alkanut kotiutua Porvooseen. Nimittäin työpaikan vaihdon ja kämppiksen työpaikan vaihdon ansiosta sain muutettua itseni ja tavarani elokuussa Porvooseen! Jo kesällä tänne tullessa tuli sellainen olo että tulin kotiin. Ja kotoahan ei haluaisi pois, mutta se on yksin Luojan käsissä mitä tapahtuu syksyllä.

Lisäksi sain myös vanhojen ystävien lisäksi muutaman uuden.Kiitos kuvasta varasiskolle!

Joulu meni perheen kesken keski-Suomessa, tosin perhe on laaja käsitys sillä meitä oli 14 henkeä ja 4 koiraa.. Kissan jätin sukulaisille hoitoon. Onneksi sain jättää sillä pieni mökki jossa paljon ihmisiä ja koiria ei ole sopiva paikka pikkuneidille.

Joululoma tuli tarpeeseen. Sain olla reilun viikon perheen, sukulaisten, kavereiden ja kissan seurassa eikä tarvinnut ajatella töitä. Tosin loppuvaiheessa oli jo ikävä töihin ja tavalliseen arkeen! Nyt siihen on palattu vaiheraketteisen uuden vuoden jälkeen. Päätin taas kerran että seuraava vuoden vaihde tapahtuu jossain keskellä metsää missä ei ole humalaisia ihmisjoukkoja.. Raketteja edelleen inhoan ja vähän myös säikyn..

Lumi tuli sopivasti uuden vuoden kunniaksi ja nyt on mukava ajatella että aloitetaan puhtaalta pöydältä vuoteen 2008 jolloin Maria on lähempänä 50v synttäriä kuin omaa syntymäänsä.. ja tietty siis tästä vuodesta eteenpäinkin eikä vain tänä vuonna..

kippis vuodelle 2008!