Ja yhtä masentavana jatkuu kuin mitä tammikuu oli. Tosin se että olen taas leirillä piristää oloa kummasti. Eli aloitin ensimmäistä kertaa koko riparin, tai siis olenhan ollut monesti mukana alusta alkaen isosena ollessani, mutta nyt siis työntekijänä. Sain olla mukana kun nuoret haki leireille, kun niille postitettiin päätös mille leirille he ovat päässeet, ja nyt olemme Pellingissä 23 nuoren kanssa. 25 on kokonaismäärä, mutta muutama uupuu tältä leiriltä. Sitten saan seurailla koko kevään näiden nuorten matkaa ja kesällä leiriä ja konfirmaatiota. Mahtavuutta. Ainakin siltä tuntuu, sillä ryhmä on mieletön. Ekasta illasta lähtien porukka on mukana ja laulaa, leikkii ja osallistuu täysillä. Hienoa!
Eilen kun tultiin Pellinkiin satoi lunta, mutta illalla se muuttui taas vesisateeksi, ja arvaatte varmaan miltä nyt näyttää.. aivan, masentavalta!
Onneksi pääsen kuukauden päästä hetkeksi Dubliniin ihmettelemään Irlannin säätä. Jos se reissu vaikka vähän piristäisi tätä synkkyyttä. :) Muuten kyllä elämä pitää niin kiireisenä ettei kerkeä mihinkään synkkyyteen vaipumaan. onneksi.
On ollu niin kiire etten ole kerennyt vielä hankkia edees kirjastokorttia, minä joka luen koko ajan.. outoa.
Mutta nyt menen jatkamaan nuorten kanssa pohdintaa siitä mitä he tietävät ennakkoon näistä "meidän asioista" :)
voimia kaikille vesisateiden jatkuessa...
1 kommentti:
Voin kyllä melkein luvata että et pääse sateesta eroon Dublinissakaan :D Oon reissannu tuolla Irlannissa/Brittilässä päin sekä kesä- että jouluaikaan ja yhtä kamala sää siellä on ollu aina. Mutta varmasti tulee mahtava reissu, kateellinen oon...
Lähetä kommentti